maanantai, 21. syyskuu 2009
Muualla
Arkiterapeutin sivuilla on ollut puhetta positiivisuudesta ja negatiivisuudesta. Olen sitä lueskellut mielenkiinnolla. Onko optimismi ja pessimismi sama asia kuin positiivisuus ja negatiivisuus? Kaiketi. Itseäni pidän pessimistinä. Tai pidin, kunnes luin Kopsin lokista, että oikea positiivisuus on sitä, ettei jäädä ns. tuleen makaamaan. Sen nimittäin tiedän itsestäni, että tapahtui mitä tahansa, niin minun aivoni alkavat kehittää uusia suunnitelmia siitä mitä pitäisi nyt tehdä, että päästään eteenpäin. Ehkä en olekaan toivoton tapaus.
Palatakseni vielä juttuuni eroamisesta, jätin pois tarkoituksella hirveän kaksikon eli väkivallan ja viinan. Väkivaltaan pitää muiden puuttua, aina. Monta kertaa kyllä saa kuulla, että älä puutu tähän, et ymmärrä.Itse ollessani tilanteessa, jossa harkitsin eroa, yritin pitää ajatukseni koossa ja harkita, kerran jos toisenkin. Lopulta päädyin siihen, että mies asian ratkaiskoon, hän siihen tilanteeseen oli meidät vienytkin. Nyt ajatellen tekisin joitain asioita toisin. Voisinko olla ystävä eron jälkeen mieheni kanssa? En tiedä. Toimeen tulisimme ja asiallisesti käyttäytyisimme varmasti, mutta yksin ollessa taitaisin hakata päätä kiukusta seinään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.