Hymy Eilisnä päivänä paistoi ja tuuli, tänä aamuna satoi, nyt taas aurinko on kaivautunut esiin pilvien takaa.
Eilen piti niin kirjoittaa esim. Sunday Classikoista, syvällisiä tietenkin. Sen vaikutuksesta elämääni. Vaan jokin tökki tuolla ohjelmistossa, kaikki kesti, kesti.................Joka tapauksessa ilmoitan mielenkiinnolla classikoita seuranneeni. Itse en ole arvannut varsinaisesti heihin liittyä, koska tunnen olevani hyvin vajavainen klassikoiden suhteen. Pistin tuon Soi jutun tänne lokiini,heidän innoittamanaan. Se sisältää sekalaista musiikkia, milloin mistäkin syystä. Paljon iloa on kuitenkin ollut Classikoista ja myös apua löytämään eri musiikkia. Siis - thänks.Hymy

Arkiterapeutin sivuilla on ollut puhetta positiivisuudesta ja negatiivisuudesta. Olen sitä lueskellut mielenkiinnolla. Onko optimismi ja pessimismi  sama asia kuin positiivisuus ja negatiivisuus? Kaiketi. Itseäni pidän pessimistinä. Tai pidin, kunnes luin Kopsin lokista, että oikea positiivisuus on sitä, ettei jäädä ns. tuleen makaamaan. Sen nimittäin tiedän itsestäni, että tapahtui mitä tahansa, niin minun aivoni alkavat kehittää uusia suunnitelmia siitä mitä pitäisi nyt tehdä, että päästään eteenpäin. Ehkä en olekaan toivoton tapaus.

1253527185_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Palatakseni vielä juttuuni eroamisesta, jätin pois tarkoituksella hirveän kaksikon eli väkivallan ja viinan. Väkivaltaan pitää muiden puuttua, aina. Monta kertaa kyllä saa kuulla, että älä puutu tähän, et ymmärrä.
Itse ollessani tilanteessa, jossa harkitsin eroa, yritin pitää ajatukseni koossa ja harkita, kerran jos toisenkin. Lopulta päädyin siihen, että mies asian ratkaiskoon, hän siihen tilanteeseen oli meidät vienytkin. Nyt ajatellen tekisin joitain asioita toisin.
Voisinko olla ystävä eron jälkeen mieheni kanssa? En tiedä. Toimeen tulisimme ja asiallisesti käyttäytyisimme varmasti, mutta yksin ollessa taitaisin hakata päätä kiukusta seinään.
Cool

1253527557_img-d41d8cd98f00b204e9800998e