Pilvistä, ehkä kirkastuvaa tällä hetkellä. Eilen illalla ajelimme Oikolukijan kanssa kymmenen maissa kotiin naapurikaupungista ja lämpötila oli 18 ast.C. Kuu paistoi taivaalla, välillä verhoutuen pilviin. Ihmiset kaupungilla kulki mekoissa ja paidoissa. Olimme tupaantulijaisissa. Paljon porukkaa, tuttuja ja tuntemattomia. Lapsia oli paljon, parikymmentä tyttöä ja yksi poika. Mitähän sekin kertoo? Oliko pojat jääneet kotiin, kun tupariperheessä on tyttöjä ( ai että, meinasin kirjoittaa 'vain tyttöjä') vai onko poikalapsista pulaa? Tiedä sitten, itse havaitsin olevani porukan vanhin. Byääh. Minulla on aina ollut myös itseäni nuorempia ystäviä, ystävä perheitä, en ole sitä suuremmin pohtinut, mitä olen heille edustanut, sitä ystävääkö vai äitiä tai..Ehkäpä sieluni on nuori edelleen. Miksi pitäisi valikoida ystäviä, jonkin iän perusteella?Saimme siis iloista seuraa, intialaista ruokaa, viinikin virtasi halukkaille. Kuulimme perheen uutisista ja muutoksista. Eks- miniä jutteli kesän työmatkastaan etelä-amerikkaan.
Kuva serkkupojan.Kesäisiä muistoja. Ja autiota hiekkarantaa.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.