Silmänisku
Sataa. Tuulee. Syksy.
Mies häipyi kukonlaulun aikaan jonnekin. Tai siis sanoi menevänsä hakemaan omenoita naton mökiltä, kun niitä vielä on. En kyllä ymmärtänyt sitä pimeään aikaan lähtöä, mutta mitäs se sitten minulle kuuluu. Hah. Natolla on molemmat polvet rempattu ja opettelee nyt kävelyä Piillä asustaen. Joten mökki on ollut vähän omillaan loppukesän.
Hiljaista. Kissa kuorsaa yhä yö uniaan (tai siis yöllä oli jotkin sembalot menossa, en oikein jaksanut herätä sen touhuihin). Koko talosta ei kuulu mitään ja kuitenkin on jonkun pakko olla kotona. Eilinen poraajakin kait sai hommansa hoitoon, kun on hiljaa.