Eilinen kirjoitukseni otti ja katosi, ties minne. Koko kone jumitti pahemman kerran , ei onnistunut kuvien liittäminen ei kirjoituksen julkaisu. Mökötti vaan, tää Tulikettu. Siirryin Safiiriin, joka sentään avasi mailit ja jopa naamaosaston. Lopulta oli pakko pakottaa kone sulkeutumaan. Mies on ollut muutaman päivän työ-koulutus jutussa, minä olen täällä kissaherran kanssa nauttinut hiljaisuudesta. Tai yksinolosta, joka ei ole ollenkaan pahajuttu, kun tietää että ulos ovesta astuminen merkitsee seuraa. Ystäviä ja naapureita. Sukuakin. Eihän täällä äänekästä ole silloinkaan, kun olemme kaksin, mutta on kuitenkin toisen läsnäolo.Torstaina en tehnyt yhtikäs mitään. Ellei tekemiseksi lasketa syömistä, lukemista, koneella oloa tai tv:n katsomista. Ja kaikki eivät lue moisia juttuja tekemiseksi eivät kuulemma ole edes harrastuksiksi. Eilen sitten vähän friskasin ja siivoilin kesäkukkien loput pois parvekkeelta. Pihassakin näyttävät kukat jotenkin luovuttaneilta. Pakkanen? Eilen oli päivällä +5 , vaikka aurinko paistoi. Pesin pari koneellista pyykkiä ja siivosin kissan vessan. Roskat ulos vietyäni olinkin ihan valmis siirymään kirjojen ja lehtien ääreen. Tänä aamuna piti nousemani ajoissa ja imuroida, mutta jalkoja särki niin vietävästi, että luovutin. Ehtiihän sitä vielä, kun tässä pikku hiljaa kipu rauhoittuu.Mieheltä tuli tekstiviesti, että on junassa, ja joskus iltapäivällä kotona. Aurinko paistaa tänäänkin, tuulee, asteita jopa +6.
Sinivuokon lehdet, lupaus tulevasta keväästä. Sinivuokkohan on ennenmuinoin kukkinut marraskuussa. Sellainen tieto on jostain päähäni jäänyt. Nyt se kasvattaa lehdet kesällä ja kukkii keväällä.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.