Vuoroin paistoi aurinko, vuoroin heitteli lunta. Aluksi näytti siltä, kuin olisi ollut sumua ilmassa, mutta luntahan se oli. Asteita +2 ja pohjoisesta puhalteli kylmä tuuli.
Sieltä se lumisade on tulossa poikki pellon, yli järven selän.
Kävimme viemässä havuja ja kynttilöitä haudoille, onhan nyt edessä Pyhäinpäivä ( kuulemma siksi on pyhäinpäivä, että naisetkin voisi olla pyhiä, sanoi mieheni, ennen oli Pyhäin miesten päivä).Samalla ajelimme vähän katsomassa entisiä asuinsijoja. Ajattelin kuvata talon jonka pihassa, koivujen oksien alla vaunuissa, olen ensimmäisen kesäni viettänyt. Mutta - olin myöhässä, en löytänyt koko taloa, se oli ilmeisesti purettu ja tilalle nousi uutta pytinkiä. Koko kesän sitä suunnittelin ja nyt, myöhäistä. Päätettiin ajella sitten taatani lapsuudenkotia katsomaan, jos edes siitä kuvaa saisi. Kaikki oli sielläkin muuttunut, uusi tai uusittu talo, ehkä ulkorakennuksissa oli jokin vanha, kun olivat hirrestä tehtyä. Ympäriltä oli kaadettu juuri runsaasti ikihonkia ja kuusia, kannot tosi suuria, sekin muutti ympäristöä. En sitten kuvannut sitäkään. Heti pihapiirin ulkopuolella on iso pylväskataja, sen mies kuvasi. Nyt haluan ajatella tuon katajan nähneen, kuinka taata kuusitoistavuotiaana lähti kotoaan eikä enään sinne palannut, kuin kuolemaansa edeltävä kesänä, 65v. myöhemmin. Vanha juttu, ei tullut isäpuolen lanssa toimeen.
Sain tunnustuspalkinnon Ritalta. Kiitos. Kun nyt vielä keksin, miten saan sen omaan blogiini, niin avot!
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.