Pusu Nukuin aamu yhteentoista. Kerrankin monta tuntia. Mies lähti ennen kahdeksaa 'Kuulutko sukuuni 'tapahtumaan, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja nukahdin takaisin. Lopun päivää onkin sitten lorvittu kissan kanssa. Luin lehdet, katsoin Morsen ja Strömsön. Suoritin pientä pinta putsinkia, sillä tytär ja Läylikki tulivat syyslomalle, miehen kyydissä. Nyt on syöty pitsat ja nuoripolvi on vajonnut television ääreen.
Puhelimessakin tuli paasattua sukulaisen kanssa. Sain taas moitteita ja kai syystäkin, kun en jaksa soitella hänelle. Se vaan on sellaista, kuin nytkin oli, hän ei välittänyt oikein kuunnella minua. Kysyy jotakin ja kun vastaan, ei kuuntele vaan puhuu jotain muuta päälle.
Eilen kävimme Oikolukijan kanssa katsomassa Komisario Koskisen. Tykkäsin ja annan nejä **** tähteä. Kuuntelin ihmisiä, kun valuttiin teatterisalista pois, yhdet arvostelivat tähdillä ja sai kaksi, juttuhan ei ollut nyt mitään 'seikspiöö' ja ei sitten siinä mielessä voi antaa enempää. Toinen nainen ällisteli, että sehän oli oikein teatteri kappale. Juu, niinhän se oli. Minä onneton sotkin samalla rivillä istuvan miehen varpaita mennen tullen enkä enään jaksanut uudelleen pyydellä anteeksi, olisi tunkenut ne varpaansa muualle. (Nolostunut)
Luin sellaisen kirjan kuin 'Suomen herttuattaren arvoitus', kirjoittanut Kirsi Vainio-Korhonen. Kertoi suomalaisista naiskohtaloista 1700-luvulta. Tuntui loppuvan vähän kesken, mutta muuten oli mukava lukea millaista naisen elämä on siihen maailman aikaan ollut.

Cool