lauantai, 20. helmikuu 2010
Ei otsikkoa
Ei ole tullut kirjoitettua tänne eikä oikein mihinkään. On tuntunut, ettei ole mitään sanomista ja että ketään ei suuremmin meikäläinen ja sen jutut kiinnosta.Minulla on paha tapa innostua asioista ja sitten pettyä. Odotan ja kuvittelen, että...
Mitäs tässä nyt olisi tapahtunut? Kävin hoitelemassa Typykkää ja Lillania tai kävimme, sillä mies hoiteli kuskin virkaa ja minä kotimieh..naisen. Lapsosten äiti oli Aasian suunnalla työmatkalla ja nuorimmainen tietenkin työssä.Tällä kertaa tuntui, että sain hyvän yhteyden Lillaniin. Leikimme jopa leluilla yhdessä ja menimme piirileikkiä. Päiväkoti on ilmeisimmin onnistunut aktivoimaan tyttöä, kaivamaan esiin sieltä omista maailmoista. Ihana lapsukainen muuten.Ensimmäinen oli penkkariajelullaan, kirjoittaa syksyllä.Vauhtia tuntuu olevan. Läylikki puolestaan on kasvaa hurahtanut siskonsa mittaan. Eli ovat minua pidempiä. Ja minä kai lyhenen, menen maata kohti. Ympyrä sulkeutuu. Lapsettaa muutenkin, mutta tokko tuo haitannee.Muru täytti vuosia ja juhlat täytyi pitää kolmessa osassa. Aikuiset (suku), Hoplopiin pikkuserkkujen kanssa ja vielä kaverisynttärit. Millaiset lie juhlat aikuiseksi tullessa. Muru on mahtava mukula. Oli juuri täällä kaksi yötä, ihan muuten vaan. Oli kotonaan sanonut, että isoäiti ja isoisä tekee kaiken mitä hän käskee ja pyytää. Hm. Ei se nyt ihan niin ole, vaan täällä minä olen vain häntä varten, silloin kun hän täällä on. Muuten yritetään pitää kiinni vanhempien tavoista ja toiveista.
Lontoon tytär ja vävy olivat käymässä viime viikonloppuna. Tyttären kummilapsi vihittiin ja niin mekin saimme nauttia heidän seurastaan.On se hyvä, että on muuta seuraa välillä, kun mies painaltaa milloin missäkin, pitkin maakuntaa. Nytkin on Hämeenlinnassa. Kun aloin kirjoittaa tänne olin syvästi masentunut ja sitten vielä heitettiin petos päin naamaa, tunsin tarvetta kirjoittaa asioista. Lisätkää vielä lopputili siihen, niin saatte jotakin kuvaa tunnelmista. Olen kuukausi kuukaudelta ja päivä päivältä kirjoittanut asioista päiväkirjaani. Toisen kertomuksen kirjoitin tänne nettiin, mutta kun en enään aikoihin siellä käynyt, niin unohdin niin blogin nimen kuin salasanat. Hohhoijaa. Kaipa se kuitenkin teki sen, mitä piti. Auttoi kuiville, edes jotenkin.
'Lumikorpien tyyni ja mahtava yö, puut korkeat taivasta halaa..'
Nakutusta.Valopylväässä muuten.
Sinihämyinen hetki ikkunasta katsoen.
Öinen polku.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.