Hymy Mies kävi eilen jelppimässä sisartaan tämän 'mokkulan' kanssa ja palasi mukanaan kassillinen kirjoja. Nyt meillä on kuusi uutta kirjaa Karjalasta ja yksi 'Kultaisen käytöksen' kirja lisää.Äitini oli armoitettu Kultaisen käytöksen kirjan lukija käänteessä kuin käänteessä, siitä sitä on hauskaa riittänyt meille lapsille.

Toinen kassillinen miehellä oli tätinsä vanhoja valokuvia. Niitä katselin eilen illalla ja yritin tunnistella ihmisiä. Suurennuslasi oli tarpeen, sillä joukossa oli kuvia, jotka olivat kooltaan 1,5 cm x 1,5 cm. No, en saanut niistä muuta selvää kuin että sotilaspukuisia miehiä kuvassa oli. Siis suurennuslasillakaan. Kuvat oli etupäässä mustavalkoisia. Oli joukossa kuva miehen äidistä ja isoveljestä, ehkä alle vuoden ikäisenä. Kuva oli perhepotretti, sillä kuvassa oli myös miehen mummo, enoja, serkkuja. Niin ja isosiskot myös 3-4v  ikäisinä. Kesällä kerran Karjalassa reilu 80 vuotta sitten. Muutamat kuvat taloista ja maisemista olivat tosi hienoja.

Tutustuessani miehen tätiin oli hän jo vanhempi naisihminen. Maalaistalon emäntä. Ensin Karjalassa ja sitten Hämeessä. Miehensä kanssa muuttivat ensin pienempään taloon ja miehen kuoltua täti muutti yksiöön. Mahtoi hänellä olla outoa elo yksiössä, ainakin aluksi, kun oli tottunut monen huoneen emäntänä pyörimään. Hän oli äkkiväärä ihminen, sanoi mitä mieleen tuli, arvosteli ja ilmoitti mitä mistäkin asiasta tykkäsi. Minulle hän, lapseton, antoi lastenkasvatus ohjeita. Hän halusi ottaa kolmen kuukauden ikäisen poikani ja opettaa lapsi olemaan itkemättä. Nyt valokuvissa katsoin iloisesti hymyilevää nuorta tai keski-ikäistä naista. Muistan kerran täti-Jiin tavatessani, että hän oli tulossa kaupoilta ja kertoi poikenneensa kirjakaupassa ostamassa kirjan itselleen nimipäivä lahjaksi. Hän taisi olla aika yksinäinen, vaikka sisarukset lastensa kanssa kävivät ja ystäviä oli. Ei kuitenkaan läheistä ihmistä.

Cool