Läylikki poistui sitten muonavahvuudesta. Ensin serkkulikalle ja sitä myöten stadiin. On se niin hupaisata, kuinka Läylikkikin on kohta aikuinen, nyt jo kymmenen senttiä minua pidempi. Viimenen päivä on sitten hänellä konfirmaatio.

Olen koko päivän odotellut sitä luvattua lumimyrskyä, mutta aurinko vaan paistoi. Ja nyt sitten taivaalta valuu jotain valkoista. Tuskin tuo maahan jää kovin pitkäksi aikaa, sillä maa on sula. Mutta satoi lunta, siis 14.10.2010, mikä ylös merkattakoon.

Nyt sitä ollaan siinä vaiheessa, jolloin lähes joka aamu lehden avatessa löytää tutun ihmisen kuolinilmoituksen. Yksi nuoruuden ystävä on sitten poistunut tuonilmaisiin. Tuli mieleen ne kesät, kesäteatterit, tanhut ja reissut nuorisoseuran juhliin. Olikohan silloin aina kesä? Lapsena ja nuorena? Tuoksui metsät, lipatti laineet. Aamuaurinko nousi vastaanottamaan varhaista kotiintulijaa (tai myöhäistä, kuinka haluatte). Terveisiä sinne tähtien taa, ehkä siellä taas on kesä ja ystävät koolla, kohta.