23.11.2008 - 23:52
Lumi lentää tuulen kyydissä aika huipakkaa paikasta toiseen ja kai sitä tulee uuttakin taivaalta. Täällä sitä on köllötelty koko sunnuntaipäivä, yksi puhelinsoitto ja skypessä juttelu minjän ja Murun kanssa, siinä kaikki. Hm... aika onneton saldo. Televisiosta ei oikein ole tullut Strömsöötä lukuunottamatta mitään mieluista. Lehtiä olen lukenut ja kuunnellut musiikkia.
Parempi mennä sänkyyn ja vetää viltti pään yli, ei kuule tuulen ulinaa.Voi kaikessa rauhassa miettiä kesää ja kärpäsiä. Ja lunta tulkoon, kun ei tarvi minnekään lähteä ennen iltapäivää.
19.11.2008 - 01:10
Säätila:
Tiistai alkoi viileänä ja harmaana, päättyi kovaan tuuleen ja sateeseen. Kiihkeästi odottelen lunta, jotain valkoista näyttäisi ikkunasta katsoen olevan auton tuulilasissa.
Sieluntila:
Ei nyt kummempia valituksia. Sain itsestäni irti lähteä terveysasemalle labraan.
Siellä sitten jonottelin toista tuntia ennenkuin tuli vuoroni. Harmittelin etten ottanut mukaan kirjaa (tytär kulkee nykyisin kudin laukussa kaikkialle), kuuntelin sitten tuttujen sairaskertomuksia ja vastailin kyselyihin olemassa olostani.
Päiväntila:
Luin Iltalehdestä, että Itä-Suomen hovioikeus on taas toiminut reippaasti, viiden miehen raiskaustuomiot muuttuivat lapsen seksuaaliseksi hyväksi käytöksi, tuomiot aleni rutkasti, yksi vapautettiin kokonaan. Perusteluina Ho:n mukaan jäi näyttämättä, että miehet olisivat omalla toiminnallaan saattaneet uhrin puolustuskyvyttömään tilaan juottamalla tämän humalaan tai sitomalla sängyn tolppiin...
Minä en käsitä mitään tuosta, itsekös se 15-kesäinen itsensä sitoi sängyn tolppiin? Ja miesten ei sitten tarvi ajatella mitään ihan omilla aivoilla, kun viiden jolpin voimin yhtä tyttölasta käytetään?
Näkyi tällä hovilla olevan muita yhtä mielenkiintoisia päätöksiä.
******************
Löysin Aamulehdestä reseptin. Vaikuttaa lupaavalta. Ja äkkinäiseltä tehdä.
Kylmäsavulohikastike pastalle
Kylmäsavulohta maun mukaan
60 g vuohenjuustoa
1 pieni sipuli
herkkusieniä
1 rkl voita
2,5 dl kermaa (tai creme fraichea)
0,5 tl sitruunapippuria
Pilko sipuli ja sienet, paista ne voissa. Lisää kerma ja vuohenjuusto, mausta sitruunapippurilla.
- kala ja juusto ovat valmiiksi suolaisia, joten suolaa ei tarvita-
Kala lisätään vasta juuri ennen tarjoilua, ettei se kypsy liikaa ja mene hiutaleeksi.
Kaadetaan pastan päälle.
17.11.2008 - 00:44
Säätila:
alati sadetta tihkuvaa harmautta.
Sieluntila:
masennus hiiviskelee nurkissa, unet outoja, mitä lienevät yrittää vietittää.
Päiväntila:
Taas vaihteeksi vaaditaan kauppojen aukioloihin muutoksia. Käsittämätöntä. Pienet kaupat saisi olla avoinna 24/7, vaan kukahan siellä palvelee, taitaa se kauppias nyyhertyä ennen pitkää taakkaansa alle. Vai onko se kenties tarkoituskin? Että vain iso on kaunista? Mutta jos sulla ei ole omaa kulkupeliä (= auto), niin miten taivaltaa isoihin keskustoihin kilometrien päähän? Kaikilla EI ole omaa autoa tai ajokorttia esim. näön vuoksi. Ja sitten se yksintyöskentely, et pääse edes vessaan syömisestä puhumattakaan, siinä sitten hymyilet kuuluisan Hangon keksin lailla ja vihreänä naamaltasi, asiakkaitten kummastellessa, mikseivät saa hyvää palvelua. Räyhähenkisistä kaljan ostajista ei kai kannata puhuakkaan mitään, saati pilveen kadonneista. Yksin olet, poliisi ei nyt juuri ehdi sinnepäin ja muut asiakkaat näkyvät katoavan nurkan taa. Puodit voi huoletta pitää kiinni sunnuntaisin, sillä jääkaapit löytyy huushollista kuin huushollista, pakastimiakin näkyy olevan. Jäisi sitä aikaa perheelle ja ystäville, kun ei tarvi kaupoissa juosta, siis ihan kaikille ja myyjillekin.
Moni vetoaa, että hoitohenkilöstö, poliisi ja palomiehet ym. ovat töissä sunnuntaisin, näin on, mutta se työ on tarpeellista. Kai sitten moni virastokin voisi olla avoinna lauantaisin, postit, päiväkodit? Ai niin, nyt tuli eteen kustannuskysymys.
****************
Tuli muuten käytyä kädentaito messuilla. Tytär minut sinne raahasi. Minut!? No joo, olihan siellä kaikkea mahdollista, ihanaa ja kaunista, vähemmän ihanaakin. Ja ihmisiä. Tuttuja ei paljon näkynyt, miehen veli vaimoineen (ja eväineen, hah) ja serkun vaimo vilkkaassa myyntikeskustelussa.
Tai olihan siellä Matias ja Ove Stömsööstä. Kai heidät voi lukea tutuiksi? Strömsöö on vuosia ollut yksi lempiohjelmiani.
Tytär vietti aikansa hypistelemällä varmaankin jokaista mahdollista lankakerää ja aika monta lähti hänen mukaansakin. Minun saaliini oli Marttojen Pennin venyttäjän keittokirja ja lapsuuden mieleen tuova ilmaisnäyte, Pellervo-lehti.
Pois tullessa tuli seikkailtua Nysseillä. Kiva kurkkia outoja maisemia pimeässä ja vesisateessa. Varsinkin kun kuski ei tuntenut katua, jolle olimme menossa, se vaan sattui olemaan katu, jossa oli päätepysäkki ja sinne päättärille olimme matkalla. Tärkeintä oli, että perille päästiin.
11.11.2008 - 00:22
Myrskyä! Tuulta ja sadetta. Hyvä päivä sairastaa. Taudin nimeä en tiedä, mutta inha tuo on. Kaikki ruokakin on ihan mautonta. Noh, kaipa tuo siitä ohi menee, ennemmin tai myöhemmin. Tavalla tai toisella.
Katselin tuossa kuntamme taloussuunnitelmia. Jossain mättää ja pahasti. Ainakin minun mielestäni. Talous on ihan kuralla ja aikovat lopettaa yhden koulupsykologin viran ja puolipäiväinen koulukuraattorikin saa luvan lähteä.Juuri nyt kun pitäisi kaiketi toimia päinvastoin. Kouluja on kuulemma liikaa, ne pitäisi olla kaikki samassa kasassa. Lapsia kuskataan autoilla sitten, mitä tuosta tunnin koulumatkasta.Ruoka tietysti hankitaan yhdestä isosta ja mauttominta ruokaa valmistavasta keittiöstä. Nyt on joka tapauksessa rakennettu uusi uimahalli kalliilla ja siitä koituu menoja, joten kunta varaa siihen tuommoiset 800 000 euroa vuosi. Miksei voitu rakentaa sitä edullisempaa vaihtoehtoa sinne jäähallin kylkeen?
Siivuja eli kaikuja menneisyydestä.
Täti oli kysellyt minulta, milloin minulla olisi vapaapäivä. Nyt sitten olin matkalla kaupungille, olimme sopineet tapaamisen torille.
Siellä hän seisoi pysäkillä odottelemassa. Hänellä oli suunnitelmia. Menisimme ensin huonekaluliikkeeseen katsomaan lipastoja. Pian kuljimmekin isossa hallissa etsien sopivaa lipastoa. Löytyihän se, tummaa mahonkia oleva pikkulipasto. Siinä oli eteen aukeava taso, muutamia pikkulaatikoita ja tason alla kolme isompaa laatikkoa. Siro ja sievä kaluste. Täti kierteli lipastoa, kokeili laatikoita ja kysyi, mitä mieltä minä olin siitä. Olin tullut tätiä katsellessa siihen tulokseen, että hän oli jo käynyt lipastoa katsomassa aikaisemminkin, enkä ymmärtänyt mihin minun siunaustani oikein tarvittiin, mutta sanoin kuitenkin sitä mukavan näköiseksi. Täti sitten kalasti myyjän paikalle ja osti lipastonsa. Seuraava vaihe olikin mennä kahville kauppojen kunniaksi.
Kuinka iloinen ja tyytyväinen täti oli, se tunne ikäänkuin hyrisi ilmassa, ehkä lipasto oli hänen pitkäaikainen haaveensa, joka nyt toteutui.
09.11.2008 - 00:25
Lastenhoito päivät suoritettu. Ja totisesti oli välillä suorittamisen maku ilmassa, kun yritin ehtiä Lilla systerin perässä tai mieluummin edelle ehkäisemään tulevia onnettomuuksia. No, suuremmilta vältyttiin, mitä nyt yksi iso kliivia ruukkuineen romahti lattialle, joten nyt minulla on sitten vaan pieni kliivian taimi. Liikaa minulla noita kukkia kyllä onkin, veljeni mielestä tämä huusholli muistuttaa viidakkoa. Joka tapauksessa ruukku tuli alas ja neiti innostui aikaansaannoksestaan, mutta kun häntä ei päästetty multaa sekoittaan , hän päätti saada pieni muotoisen raivarin. Siinä meni tuoli nurin ja seuraavana käytiin ruokapöydän liinaan kiinni. Pieni ihminen, mutta tempperamenttia löytyy. Typykkä sanoi, että teillä on tuollaisia pahoja tavaroita paljon. Valaisin häntä, ettei kenellekään lapsistani eikä muilta lapsenlapsistakaan ole mitään suuremmin pois kerätty (mitä nyt tulitikut ja sakset) , että saa Lilla systerkin tavaroideni paikkoihin tottua. Muru tuli Typykän leikkikaveriksi ja he touhusivat keskenään, mitä nyt sitten välillä joutui pikku kiistoja setvimään.
Ruoka puolesta päätin selvitä varman päälle ja tein muusia ja lihapullia sekä keiton jauhelihasta. Lisäksi kinkkukiusausta.Mies avusti perunoita kuorimalla.Typykkä kehui kohteliaasti kaikkia ruokia hyviksi ja pyysi lisää. Lilla syster söi ja oli syömättä sen mukaan, millä tuulella sattui olemaan. Muru taas ei tainnut huomata mitä eteen laitettiin, oli senverran vauhti päällä.
Iltapalaksi keitin puuroa, joka ei oikein pienimmälle kelvannut ja muutenkin tuli vähän runsaasti. Mies ilmoitti stailaavansa lopusta puurosta itselleen aamupalan eli lisäsi maitoa ja tunki mikroon. Puuron. Lautasella. Perjantai aamuna mies innostui riisipuuron keittoon Typykän pyynnöstä. Kuinka siinä sitten kävikään, puuro paloi pohjaan. Mies meinasi ettei se mitään, mihin minä sanoin ettei sitä kenellekään kyllä tarjota. Minä olen mukulana kouluruokana joutunut syömään pohjaanpoltettua mannapuuroa. Yäk. Ikuisen kammon ja kauhun siitä sain. Päätin, että puuro syököön minut, minä en puuroa. Sanani pidän. Enkä muillekaan sitä tyrkyttele. Mistä on sitten omien lasteni kohdalla käynyt niin, että he syövät oikein mielellään kaikenmaailman puurot. Sen vertasesti perun puheitani, että joulupuuron syön ja aina joskus uunissa haudutetun ohranryynipuuron myös. Poikkeus vahvistaa säännön.
Nyt lapsoset on noudettu omien vanhempien huomaan ja yrittävät selvitä kokemuksesta isovanhempien kanssa.
Taivas on valunut vettä, torstaina oli puolestaan ihanan tyyni, aurinkoinen päivä. Mukava ulkoilla neitien kanssa.
Televisio on sitten kaputt. Ja tietsikka on taas saatu vaihteeksi kuntoon. Tämä konepuolesta.
Tänään on sitten isänpäivä. Päivä, jolla ei ole ollut kummoistakaan vaikutusta elämääni. Toki olen miestä muistanut jollain lahjuksella. Nyt sekin on hankkimatta, kun eilen sain jonkin vatsakipu kohtauksen enkä jaksanut vääntäytyä ihmisten ilmoille ostoksille. Täytyypä keksiä jotain muuta mukavaa.
05.11.2008 - 00:52
Lueskelin tuossa taannoin Susupetalin blogista Halloween novellia. Ja heti perään osui käteeni Avotakka, jossa oli novelli nimeltä Pöytä, sen oli kirjoittanut Johanna Sinisalo. Hyviä juttuja molemmat.Kummassakin kuvattiin alkoholin otetta elämään, toisessa lapseen ja toisessa kertojana oli pöytä, pöydän kautta ihmiset.
Tulin ajatelleeksi, että vaikka noita 'juoppoja' ja alkkomahoolin kurimukseen joutuneita on tullut kohdattua, ei heitä kuitenkaan ihan omassa lähipiirissä ole ollut. Tai olihan enolla taipumus heittää överiksi silloin tällöin, mutta töistä hän ei ollut esim. koskaan poissa eikä perhettä hakannut, suutaan kyllä jaksoi soittaa. Mutta minkälaista se todella on, kun kauhulla taas odottaa sitä kotiin saapuvaa, että tuleeko kontaten vai onko rähinä viinaa saatu. Viina vie mennessään, niin miehet kuin naisetkin. Lapsi unohtuu jonnekin utuiseen hämäryyteen.
Kuvakokeilu. Nuo valkoiset reunat vähän hämmentää.
Tämä vielä kukkii!
04.11.2008 - 10:41
Pilvistä - ja tuuleekos siellä? Jokin näyttää puiden oksia heiluttavan, että kaipa se tuuli on. Minä vaan istun täällä ja mietin lähtisinkö. Siis vain jonnekin.
Tietsikan jokin ihme emolevy pamahti ja uutta ootellessa yritän päästä jossain välissä miehen kannettavalle lukemaan edes lempi blogini ja postini. Vaikeaa on. Olen sitten lukenut lehtiä ja kirjoja.
Ja kas, eikös myös televisio sanonut yhteistyösopimuksen irti. Meillä on kyllä sellainen pieni ja vähän huono kuvainen (ja ääninen) televiisio, jota nyt sitten ei paljon huvita tiirailla. Se joskus hankittiin sitä varten, ettei vävy saa käydessään vieroitus oireita jalkapallosta tai jääkiekosta tai yleensäkin muusta urheilusta. Kysykää urheilusta mitä vaan, vävy tietää. Trivial pursuitin urheilu osasto kuuluu kysyä häneltä. Vävy sanoo menevänsä katsomaan kulttuuria, kun suunnistaa ilta illan jälkeen Areenalle. No, käy hän pelaamassa itsekin, jossain ukkoköörissä. Tai se kööri on alkanut ukkoutua vuosien kuluessa.
Koska kaikki koneet yleensä hajoaa kolmen kimpassa odottelen nyt vaan mikä on seuraavana vuorossa. Jos siihen laskettaisiin miehen puhelin, joka ei enään tykännyt toimia kunnolla. Mies otti käyttöön minun vanhan puhelimen. Nyt hän ilmoitti, että saan luvan tulla toimeen tuolla pikku telkkarilla. Mikäs siinä, toimeen aina tullaan, jää runsaasti aikaa lähteä esim. elokuviin. Lähtisikö mies seuraksi? Toiveajattelua.
Keskiviikon huituvilla on tulossa Typykkä ja Lilla syster hoitoon. Tai huvittamaan minua, kuinka vaan.
Tarvii vähän korjailla tavaroita talteen. Ei sillä jos nostan ne esim. kirjahyllyyn, niin ketterenä tyttönä Lilla kiipeää sinne. Ja kukkapurkkini möyhennetään hyvinkin ilmaviksi multapinnaltaan. Kissaherra taas yrittää löytää jonkin salaisen paikan, johon pääsisi piiloon, edes hetkeksi. Jos Lillania kieltää, hän niin halutessaan katsoo silmiin ja kikattaa tai on kuin ei mitään kuulisikaan.
Koska miehellä tuntuu kestävän parin lampun osto monia tunteja taidankin vielä........ja ovi aukesi.
31.10.2008 - 17:39
ja sitten siirrytään marraskuulle.
Kävimme viemässä kynttilät hautuumaille. Vettä tuli kuin....no, kastuimme.
Edellämme hautausmaalle ajeli Postin auto ja minä totesin miehelle, että ' joku saa näköjään postia tännekin', se olisi ihan mukava ajatus, siis minusta.
Minä tiedän olevani pitkävihainen ihminen ja se on tietysti pahasta. Kuulin taas juttua erään Toisen naisen kertomana, siitä että hän ei anna ajatustakaan miesystävänsä vaimolle, että jos mies tätä pettää, niin ihan oma vika, kunnossa olevaan suhteeseen ei pettämistä tule jne. vaimoa hän nimitti 'olosuhteeksi'. Hän rakastaa miestä niin.....ja niin.
Tarkoitin tuolla pitkävihaisuudella tässä sitä, että kaikki mitä omalla kohdalla olen kokenut pulpahti pintaan. Eihän tuo puhuja siitä mitään tiennyt. Otti vaan koppaan se tapakin millä puhui miesystävänsä vaimosta. Ja mikä ihmeen miesystävä? Elääkö ystävä aina jonkin sortin petoksessa? Aarg....nyt täytyy puhua jonkun järkevän immeisen kanssa.
29.10.2008 - 18:08
Mikä kumma siinä on, että en opi laittamaan ruokaa vain kahdelle? Aina vaan tulee väsättyä kuin suurperheelle ikään, entiseen tyyliin. Sitten saa syödä samaa sapuskaa päiväkaupalla tai yrittää taikoa jotain muunnelmia samasta pöperöstä, ruokaa kun ei passaa pois heittää.
Joka päivä tuntuu joku ampuvan jollei koko perhettään, niin puolisonsa ainakin. Kun on vaikeuksissa rypenyt itsekin ymmärtää kyllä, miksi joku ei enään yksinkertaisesti jaksa, mutta murheellinen on omaistenkin kohtalo.
Olin ekaluokalla, kun luokkatoverini isä päätyi ampumaan perheensä ja itsensä. Syynä talodellinen tilanne, rakensivat isoa ja modernia taloa, rahat loppuivat kesken eikä isä kestänyt luovuttamista. Kuuntelin kun aikuiset puhuivat asiasta ja syvälle mieleen se tapahtuma iskoutui. Eipä silloin ollut minkäänlaista apua edes lähiomaisille puhumattakaan koulukavereista. Yht'äkkiä luokasta oli tuo tyttö poissa sinä keväänä, myöhemmin tuli toinen tyttö, jonka perhe oli ostanut talon ja rakentanut loppuun. En muista puhuneeni kuolleesta tytöstä kenenkään ystävän tai kaverin kanssa. Aikuisena kuulin yhden ystävän valmistuttuaan oikiksesta lukeneen tapahtuman tutkintapaperit.
-Tuuli käy hänen ylitseen eikä häntä enään ole, eikä hänen asuinpaikkansa häntä tunne - mutta minä muistan edelleen tuon tytön, eikö hän silloin ole olemassa edelleen.
28.10.2008 - 01:26
Ja kohta taas aamu. Mies katosi, laiteltuaan lähteviä posteja huomenna postiin vietäväksi, ja nyt kuuluu omalaatuinen jyrinä makuuhuoneen suunnasta. Jotkut ne onnistuu nukahtaan välittömästi, kun päänsä tyynyyn laskee. Minä kiehnään tunnin ja kaksi, kunnes nukahdan, jos hyvin sattuu ettei ole mielessä mitään kummallisia. Niin on ollut aina. En tiedä, milloin moinen on alkanut. Jotenkin mukulana ensin luin niin myöhään kuin suinkin ja sitten päässä alkoi oma kerronta. Jossain murrosiän vaiheessa en oikein uskaltanut nukahtaa tai nukuin hyvin pinnallisesti. Se syy oli selvä, sillä muutaman kerran mummu sai jonkin kohtauksen ja huusi minua apuun. Siinä pimeydessä sitten kipittelin enon puolelle, sillä totta aina juuri silloin oli pimeää. Ja sitten kun lapset oli pieniä, taas nukuin jotain pinta unta, sillä armaani ja lasten isä ei ole kertaakaan herännyt saati ylös noussut lasten takia. enkä kai sitä vaatinutkaan, kun aina ajattelin hänen raskasta työtään ja aikaista ylösnousua. Olisihan se ollut kiva vaikka viikonloppuna nukkua rauhassa. Väliin kun laahasi vastaanhangottelevaa ja itkevää mukulaa hoitopaikkaan sitä ajatteli, että kun nää maailmalle saa, niin sitten nukun. Turhia toiveita, näemmä.
Mulla on sitten huono tuuri noiden koneiden kanssa. Juuri keväällä sain uuden boxin ja nyt se taas simahti. Poika kiikutti sen myyjälle tutkittavaksi. Näin ollen lainaan miehen kannettavaa.
Viime viikolla Hesaan ajettaessa katselin, kuinka paljon värejä löytyy maisemasta, vaikkakin toisenlaisia, kuin aiemmin syksyllä. Järvien ja jokien vesi näytti mustalta silkiltä. Kuuset olivat kuin sateen tumman vihreiksi kirkastamia, ihankuin raskaana kaikesta sateesta. Aina jossain vilahti vielä keltainen puun latvus ylimääräisenä piristeenä.
26.10.2008 - 17:56
Viime yönä riehui todellinen syysmyrsky vai olisiko ollut sitten jo talvimyrsky. Katselin yöllä ikkunasta ja näytti ihan siltä kun joku olisi ravistellut raivon vallassa pensaita ja puita. Ja vettä valui. Puiston leikkikenttä näyttää uimalalta.
Perjantai vierähti kirjamessuilla. Tykkään siellä olla ihmisjoukossa ja ennenkaikkea kirjojen keskellä. Muutama tuttukin vastaan tuli. Koska aika oli rajallinen, en jäänyt kuuntelemaan kirjailijoiden puheenvuoroja, mitä nyt ohimennen joitain lauseita kuulin ja jonkin jutun jäin kuuntelemaan. Kirjojakin ostin, kun löysin edullisesti ja lyötäähän niitä, kun ei juuri ilmestyneitä havittele. Ostin ihan kiusallakin, kun taas kuulin siitä että on paljon kirjoja ja lehtiä, en tiiä, ehkä otin turhaan asiasta itteeni.
Muru ja 'vanhuksensa' menivät kotiin kokeilemaan voivatko olla pölyn ja maalin hajun keskellä, jos pahalta tuntuu tulevat tänne takaisin.
Mies huseeraa vaalitoimitsijana. Minä olen vain ja polttelen kynttilöitä.
23.10.2008 - 16:29
Päivä paistaa, mutta viileästi. Niinkuin eilenkin. Eilen repäisin ja pesin pari ikkunaa. Ei kyllä mitenkään hyvä ajatus taida olla tämäkään, että pesen pari ikkunaa kerralla, kun pääsen kierroksen loppuun pitää alkaa jo uusi kierros. Remontin pitäisi olla valmis kuun loppuun mennessä, mutta jos se onnistuu kyl mää kauhiast ihmettelen. Kyseessä on siis ison kerrostalon ulkoremontti (tiilet alkoi tippua alas omia aikojaan, tekovika) ja siihen kuuluu myös pihan jälkien korjailu. Kaikki on edelleen riipin raapin eikä tekijöitä näy. Meillä pitäisi vielä keittiön ulkoseinäkin korjata sisäpuolelta, tulivat porineen läpi, että humppsis,ei nyt sentään ihan selvää reikää ole, mutta paklattattavaa ja maalattavaa kyllä. Ja sekin kuuluu sopimukseen.
Muru Luulian porukka tuli eilen myös evakkoon, kun sielläkin on talossa remontti menossa. Tässä onkin aika tänään mennyt Murun kanssa seurustellessa. Nyt lähtivät synttäreille. Outo hiljaisuus laskeutui yllemme.
Voiko ihminen kadota noin vain armaassa maassamme? Vastaus on kyllä voi. Miehen piti tavoittaa työn vuoksi muuan ihminen, antamansa numero ei vastaa, ei ole luettelossa. No mies ajoi annettuun osoitteeseen, siellä uudet asukkaat, ei muuta tietoa edellistä asukkaista, kuin avioero ja talo myyty jo kuukausia sitten. Siinä se sitten. Olisi kai sitä voinut ilmoittaa, ettei ole enään tavattavissa tämän jutun tiimoilta. Ei kai tullut mieleen, jos on sortunut elämä ympärillä?
Huomenna pitäisi mennä kirjamessuille, on treffit tyttären kanssa.
22.10.2008 - 01:09
Kimmeli vaihtoi kuosia blogiinsa ja minä kanssa. Tuli vaan oudon iso tuolle sivulle, en tiedä mitä tehdä mokomalle.
Mutta siinä se nyt on. Mitä muuta sitä voisi sateisena ja myrskyisenä päivänä tehdä? Jos huomenna paistaisi ja voisi lähteä, vaikka kävelyttämään itseään.
Miehen kamraati pistäytyi päivällä, suljin oven kirjastoon. Kuulin kun mies selitteli, että emäntä tekee töitä. Emäntä? Siis minäkö? Ihmettelempä vaan. Mieshän ei juuri kutsu minua nimeltä, jos on pakko muille jotain sanoa niin sitten voi sanoa vaimo tai jopa nimeltä. Mitään hellittely nimiä ei ole ikinä minulla ollut. Miksiköhän tuo nyt rupesi minua jurppiin? Turha kai sitä näiden vuosikymmenien jälkeen on mitään odotella.
Lapsilla oli tapana sanoa kesäisiä sadepäiviä paperinukkepäiviksi. Kun satoi, oltiin sisällä ja leikittiin paperinukeilla, luettiin, piirrettiin. Lapset ja minä. Paperinukkeja oli paljon, sillä niitä oli minun vanhoja paperinukkeja. Ne olivat hienoja filmitähtinukkeja, joita sain äidiltä ja tädeiltä. Ainakin June Allyson, Elisabeth Taylor, Vera Miles. Viime mainitusta en muista muuta kuin nimen. Muitakin nukkeja oli, kuten ranskalainen kiharatukkainen pikkutyttö monine vaatteineen. Jossain osa niistä on vielä tallella. Hakisinko esille ja ryhtyisin leikkimään. Taitaisi pikkutyttöni (=lapsenlapset) niitä hämmästellä.
He kun ovat tuota barbi ja itkevä nukke sukupolvea.
18.10.2008 - 23:39
Aurinko paistoi ja tuuli yritti pyydystellä loputkin lehdet puista. Lämpöasteita aamupäivällä +3, mitä lie ihan aamusta ollutkaan. Pihlajassa vieraili tilhiparvi. Nyt ei näy marjan marjaa.
Jos eilinen päivä meni harakoille, niin meni sitten perään yökin. Kissa mokoma taas oksenteli ja siivoilin sitä aamu kolmelta. Sen jälkeen kissa rapsutti siellä, kynsi ovenpieliä täällä, hakkasi tassuillaan ulko-ovea ja kyllä, siitä kuuluu melkoinen meteli. Selvästi hypittiin pöydälle ja eteisen lipaston päälle. Mies sitten nousi ja meni lukemaan Aamulehteä, taisi antaa ruokaakin katille. Minä nukuin vihdoinkin.
Päivällä piipahdettiin kirpputorilla. Ei mitään minulle mieluista, yksi kirja ja kankaanpala kyllä vähän kutsui, mutta ohitin ne nyt. Kanervia ostin.
Sitten ruokakauppaan ja samalla onnistui äänestäminen. On sitten sekin asia suoritettu.
Iltapäivällä katsoin Holby cityä, josta pari sydänleikkausta katsottuani ja virkistyttyäni siitä,laitoin kanervat parvekkeelle. Ja sytytin lyhtyyn kynttilän. Lempiohjelmani Avara luonto katsottiin miehen kanssa yhdessä. Ihmemaa tuo Tiibet rukousmyllyineen. Sellainen mylly voisi olla hauska peli, vaikka eteisessä, aina ohimennen veivaisi sitä ja taas rukous kimpoisi ylös korkeuksiin. Luulen että minua alkaisi ahdistaa tuo puuttomuus, mikä Tiibetissä on.
Sellaista se on meikäläisen arki. Ja pyhäkin, ei senpuoleen. Tasaisen tappavan tylsää. Vaan ei haittaa, kun on tullut koettua sitä myrskyä ja myllerrystäkin riittävästi. Jaahas, pääsinpä taas noihin sääasioihin.....
17.10.2008 - 20:52
Tämä päivä meni harakoille. En edes oikein tiedä minkäläinen säätila oli. Päätä ja niskaa vihloo, oksettaa, mahaa kouristaa... no olkoon, ketäpä se kiinnostaa. Pilleriä ja lepuutusta eli pää tyynyyn, iltaa kohden sitten helpotti. Työt jäi nyt retuperälle, mutta onhan se päivä huomennakin.
Oikolukija ryhtyi väsään ruokaa, jotain jauhelihaa ja pussia (italianpataa) ja arvelin etten voi sitä syödä, noissa pusseissa on jokin outo maku tai mauste, kaikissa vähän samanmoinen. Mutta Oikolukija olikin lorauttanut sekaan kermaa, ja kas saattoihan sitä syödä, vaikkei nyt mitään 'kuurmee' ruokaa ollutkaan. Eilen söinkin silakkapihvejä, kun olin yksin kotona, mies ei kalaa mielellään syö kun tulee huonovointiseksi. Onkohan kala-allergia periytyvä tai muuten sukuvika? Tyttärellä on kala-allergia ja myös Läylikillä on. Joskus tuntuu, ettei tiedä mitä ruokaa laittaisi, kun on nämä kala-allergiset ja tytär lisäksi vehnälle, nuorimman tytöt eivät juo maitoa ja itsellä on laktoosi-juttu. Sitten on tämä en tykkää ja syö osasto, vävy ei syö kaalia ei sipulia ja ei mieskään mielellään, Ensimmäinen kaihtaa lihaa (lehtipihvi kelpaa), pelkää läskiä. Murun isi on kasvisruokalinjalla, minjä taas dietiillä, jossa ei syödä perunaa, pastaa, riisiä. Tulikohan kaikki mainittua? Sitä sitten aina joskus erehtyy laittamaan jotain mukamas hyvää ja sitten joku sanookin 'en minä'. Tekisi mieli takoa päätä seinään.
16.10.2008 - 13:36
Sataa. Tuulee.
Keltaisia lehtiä kultaisena ryöppynä kohti maata.
Yksin.
Mies Hesaan.
Hiljaista jatsin länkytystä.
Luen Annan aikaa (kirj. K.Eskola).
11.10.2008 - 21:34
Harmaa,tihkuinen päivä. Mies lähti aamuvarhaisella Vantaalle. Minä ajattelin vielä hiukan nukkua, mutta ei se onnistunutkaan, sillä eikös puhelin mokoma pirissyt. Joku halusi tietää millä asemalla piti jäädä junasta, kun hän on menossa myös Vantaalle. Mistäs minä sen olisin ykskaks muistanut. Tikkurila? Ylös sitten vaan.
Kissa on oksentanut koko päivän. Aamusta sekin aloitti .Mikä tauti lie iskenyt siihenkin.
Sitten soitti Muru ja kysyi voiko hän tulla meille, kun isi ja äiti menee retkelle (kirpputorille) ja hän ei nyt halua. Ja täällä me nyt sitten ollaan kaksin. Touhua on riittänyt, on luettu kirjoja (Tuhkimosta kieltäydyin tällä kertaa), piirretty, leikitty legoilla ja kotia, katsottu Mikko Mallikasta ja Viirua ja Pesosta. Minua hengästyttää. Ruoan laitossa Muru halusi avustaa, kun ei kuulemma pienenä saanut muuta tehdä kun leikkiä vauvaleluilla. Huomaan kyllä, kuinka hän yrittää johdatella minua ja saada omat suunnitelmat periksi, 'isi ja äiti ei koskaan anna mun...', josko isoäiti sitten suostuisi. No, yleensä se jää sitten kyllä siihen, kun en suostu, hän vain siirtyy uusiin suunnitelmiin.
Martti Ahtisaari sai sitten rauhan Nobelin. Hieno juttu. Koko Suomelle, vaikka eräät muuta yrittää vääntää.
Kuvailin astiakaappini
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
