Minä taidan olla jonkin asteinen Jane Austen fani. Tosin tuo Emma, jonka viimeinen jakso tuli tv:stä tänään, oli pikkaisen turhan venytetty tapaus. Tai sitten minä vaan tykkään pukudraamoista, kuten Elisabeth ja Henrik jutut. Kävinpä taannoin Lontoossa tiirailemassa kyseisen aikakauden muotokuvia. Ja olen tutkinut niin Windsorin, Towerin linnan, kuin Hampton Courtin linnat. Vielä olisi muutama jäljellä. 
Päivät etenevät kiivasta tahtia, kohta on tammikuun puoliväli. On ollut lumisadetta ja pakkasta. Oikein kunnolla. Maisemat tänäkin aamuna upeita. Puut pukeutuneena valkeaan pitsiin. Pihapiirin puihin ilmestyi tiaisia ja varpusia. Kolmen korkean koivun latvassa istuskeli variksia, pitivät kai vahtia kylän touhuista.
Tässä huushollissa on aina jokin kadoksissa, nyt kuusen alusmatto. No, täytynee kehittää jotain tilalle.Muuten kuusi on koristettu ja kynttilät sytytetty. Ensimmäinen ja Läylikki saapuivat eilen ja pistivät toimeksi. Hiukan tuli erimielisyyttä, miten mikin koriste laitetaan.
Kuuntelin tänään sisarusten keskustelua, kun he väänsivät pipareita ja torttuja. Keskustelen aiheena oli raskaaksi tulo ja mitä sitten tekisi, jos niin kävisi. En ottanut osaa keskusteluun, ei sitä odotettukaan. Ensimmäinen väänsi torttua ja mutisi, että ' kyllä minusta tulee huono koti-äiti, kun en osaa näitäkään tehdä'. Siinäpä tavoite tytölle, koti-äiti.
Tänään satoi lunta aamupäivän. On vaan niin köykästä pakkaslunta. Nuorimmainen soitteli, kun ulkoilutti Lillania, ja kertoi tytön olevan lumesta aivan onnessaan. Lupasin, että mennään Tapaninpäivä ajelulle, heitä katsomaan. Koko konkkaronkka, myös tyttäret ja vävyt. Lontoolaisten koneen pitäisi laskeutua klo 20:10, nähtäväksi jää, kuinka paljon kone on myöhässä.
Lumituisku! Pakkas asteita - 10. Piti käväistä pikaisesti kaupngilla, ei oikein huvittanut kulkeminen lumisateessa.
Pakkasta! Aamulla jopa - 14. Luntakin hiukan sateli eilen. Viikonloppu sujui lastenhoidon keikalla Typykän ja Lilla systerin luona. Selvisin siitä - jotenkin, pienillä mustelmilla ja naarmuilla, Lillanilla on tapana tehdä sylissä ollessaan salama hyökkäyksiä ja nipistellä ja kynsiä. Kummallisesti sitä voimaa löytyy pienistä käsistä. Typykästä ei suuremmin tarvi huolehtia, huvittaa itseään sujuvasti tarvittaessa, mutta Lillan tarvii kaiken sitten kolminkertaisesti. 
Kuten lukijani jo varmaan huomasivatkin vaihdoin blogini nimeä. Olen vaihtelun haluinen (naiset ovat kuulemma sellaisia) ja sitten minusta on mukava leikkiä näillä kaikilla jutuilla. Yritän opiskella lisää.
Muuten, löytyisiköhän joku joka neuvoisi, kuinka saan tehtyä valokuvista kunnon kollaasin??
Entinen bloginimi oli minulla siksi, että tämän aloittaessani halusin niin kovasti löytää kaikesta ahdistavasta jonkin hyvän puolen. Edes pikkuruisenkin viivan.
Matriarkka taas olen siksi, että olen sukuni vanhin.
Toivon, että jättäisitte käynnistänne pienen merkin kommenttilootaan.
Terveisin Roosa
Sataa. Päivästä toiseen. Yö ja yö, hetki siinä välissä jotain harmaata himmerrystä.
Olen unohtanut noutaa uuden pankkikortin. Kiva juttu. Onneksi en lähtenyt kaupungille sekoileen ja tyrkyttään vanhaa korttia. Vai olisikohan se ollut vielä tänään voimassa?
Silitin pinon pyykkiä. Minä en sitten voi tykätä siitäkään puuhasta. Pakko vaan välistä on oikoa suoremmaksi. Onneksi en ole lyönyt ihan lössiksi kaikkea - toistaiseksi.
Minun olotilani on juuri tuollainen, kuin naamankuva tuossa. Jos eilinen meni hyvin, niin tänään ei. Kai siihen vaan pitää tyytyä. Olla niinkuin ei oliskaan,
Eilen sain pestyä keittiön ikkunan. Murun avustuksella. Tai ainakin hän olisi niin mielellään käyttänyt pesulastaa, mutta kun avustus meni sen luontoiseksi, että sain hokea 'älä kiipeä' tai 'älä putoa', piti auttajalle keksiä muuta puuhaa. Lopulta hän kyllästyi ja soitti 'mun isille' ja ilmoitti tulevansa kotiin. Määräsi isoisän vielä keittämään kahvit vanhemmilleen. Ainoa henkilö joka saa komennella isoisää.
Imuroituakin tuli, kun kukkaamppeli pudota rämähti alas, suoraan sohvalle. Kumma kyllä ei ruukku rikkunut, alusta vain ja multa levisi pitkin sohvaa. Moppasin vielä lattiat ja järjestin hiukan paikkoja ' kuriin'.
Ikkunaan tuleva paperinen joulutähti aiheutti miehelle ongelmia ja syy oli tietysti minussa, kun moisia vempeleitä tähän huusholliin hankin.
Läylikki on ollut neljä päivää kuumeessa. Kävi lekurilla, määrättiin ottamaan näyte nielusta. Oli kuulemma meinattu ottaa verikoe, mutta sitten labratäti olikin havainnut, että ei kun nielusta näyte. Hän oli kertonut olevansa eläkeläinen, joka oli kutsuttu töihin. Kiirettä pitää terveydenhoito rintamalla.
Jos tässä vielä innostuisin silittämään verhokapan keittiöön, voisin huoletta viettää lauantai-iltaa ja leikkiä vaikka pikkujoulua.
Taivaalla useita kirkkaita kohtia tummien pilvien välissä, aurinko on siellä.
Yötä kohti taas mennään. Jokin ohut valonviiru näkyi puolenpäivän jälkeen taivaanrannalla, pilvien välissä.
Minä en ehdi juuri mukaan tuohon ajankulkuun. Tai ainakin siltä tuntuu. Vähän tuossa virkistyin, kun muru soitti ja kysyi saako tulla tänne. Hänellä on tylsää, kun ei pääse päiväkotiin eikä kavereiden kanssa touhuamaan. Yskii melkoisesti. Neidillä oli mukana muistutuslappu, että kylpyyn pitää mennä. Siipä kylvettiin ja pestiin hiukset huolella. Yksi muistipeli pelattiin, minkä Muru tietysti voitti ja sitten iltapalaksi porosoppaa. Outo iltapala, mutta sama kai se mitä syö, kun nyt syö. Uni ei tahtonut tulla ilman isiä, vaan siellä nyt tuhisee, untenmailla. Aamulla lie aikainen herätys, joten parasta olisi minunkin painua pehkuihin.
Ja pitää korjata tuo eilinen maininta Tonttu Torvelosta, kun se on kuulemma Torvinen. Isoäiti on kuulemma höpsö.
Sumua, harmaata. 
Tänään paistoi aurinko. Muistutti kai olemassa olostaan monen sumuisen ja sateisen päivän jälkeen. Lämmintäkin oli + 7.
Uskaltauduin saunaan ja selvisin ilman hengenahdistus ja muita kohtauksia sieltä pois. Iltatee, Pöystin ääressä puuhailua ja lukemista. Mies vaihteeksi Riihimäellä, suunnittelee jo ensi kesää vauhdilla. Kun tässä nyt ehtisi tämän talvenkin selvittää. Siis meikäläinen.Kepeää, kevyttä, keinuvaa.
Sopisi hyvin klassikoiden pikkujoulumusiikin sekaan. Ainakin minulle.
Vai olikohan se Classikot? No, kuitenkin - soi.
Sumua, sadetta, pimeää. Valot päällä aamusta yöhön, että ees jotain näkisi lukea tai tehdä.Tänään kävin nimipäivillä. Pakko mennä, kun kyyti tuli hakemaan suoraan, no melkein, oven edestä. Kahvia (tuli juotua liikaa), kakkua ja muuta seitsemää sorttia oli tarjolla. Juttu poukkoili siellä ja täällä.Ystävän huusholli oli jälleen kerran kokenut uudelleen syntymisen. Sohvat ja tuolit uusittu, verhot, hella ja kattilat. Olenko kateellinen? En ainakaan myönnä moista, kun ajattelen sitä, miten he syytävät hyvää, lähes käyttämätöntä tavaraa roskiin. Nii-in, sinne vaan. Nyt oli tytär tullut ja ottanut sohvan ja kattiloita omaan käyttöönsä. Ja naapuri oli kerännyt kuulemma koko joukon itselleen roskiksesta (tai vei kirpparille?). 
Meillä muuten on roskikseen tehty hylly, johon saa laittaa kaikkea mistä haluaa päästä eroon. Kaikenlaista siellä on ollutkin esim. kirjoja (onnistuin välttämään niiden roudaamisen meille, huh
), lehtiä, kukkaruukkuja ym; konetta ja vempelettä. Minä vaan en tahdo malttaa luopua oikein mistään.Jos vaikka vielä tarvisi tuotakin matonpätkää tai narukerää. Uusi sohva olisi kyllä poikaa, alkaa olemaan tuo vähän rähjäistä mallia. Vai hankkisinko Ellokselta suojapäälliset? Se kävi voimille, vaikka ei uskoisi mokomasta. Mies sai paikolleen muutaman lisähyllyn kirjoille ja melkein sain ne täyteen, sillä kirjoja oli pinoja siellä ja kasoja täällä. Tuli siinä samalla pölytettyä ainakin osaa kirjoja ja järjesteltyä. Muutamia löysin kaksin kappalein, onneksi ainakin pari oli tyttären. Siinä sitten vaelsin huoneesta toiseen kirja kädessä ja yritin jotain tolkkua saada noihin. Lopuksi imuroin huushollin. Sen päätin, että seuraavan kerran poistan ne kirjat, joista en välitä tai muuten eivät kutsu. Saa nähdä, kuinka muijan käy. Eikä niitä kyllä oikein mahdukaan enään tänne. Ja uudet kirjat kutsuu. 
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!Jatsin länkytys
Elgarin sellokonsertto
Shubertin Ave Maria
Murun laulelu
Outi Nyytäjä
- Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.
Markku Envall
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Joh. 3:8
