Laiskanpuoleista tämä kirjoittaminen tällä hetkellä. Muuta mielessä.

Juhannus on sitten siirretty taas muistojen joukkoon. Satoi ja hyttyset oli kiukkuisia. Teinit kävi uimassa, pelasivat korttia, katsoivat elokuvia, kikattivat, hihittivät ja odottivat koska aurinko sukeltaa esiin, että pääsisi Huvipuistoon. Maalta tullessa isoisä ajoi entisen kotikaupungin läpi ja kertoili millaista silloin oli, tyttärentytär ilmoitti ettei heitä kiinnosta historia. Ensimmäinen oli puolestaan valittanut juuri, kuinka hän ei tiedä meistä mitään. Pitänee kirjoittaa ns. muistelmat, että Ensimmäinen saa valaistusta ja tyttärentytär eli Toinen myös sitten, jos alkaa kiinnostaa.

Palataan vielä hetkeksi juhannukseen kuvien välityksellä.

Maailmallakin taas tapahtuu.

                     Iranissa mellakoitiin ja maailmalle levisi video kuolevasta 16-v. tytöstä. Surullista. Kammottavaa.

                      Michael Jackson kuoli. Maailma suree.

  Täällä kotimaassa ne tavalliset kahinat tuolla vallanpiireissä.

                      Anni Sinnemäestä tuli työministeri.

                      Paavo Arhinmäestä puolueensa puheenjohtaja.

                       Pääministeri vakuuttaa ja lähes vannoo.

                       Matti ja Mervi palasi taas siihen entiseen eloonsa. 14.sta erohakemus vedettiin pois. Taitavat vaan tuomioistuimessa rauhassa odotella, milloin Mervi peruu. Että ne jaksaa, muuta en ihmettele.

Meillä oli sukutapaaminen. Aurinko paistoi (liikaakin) ja mukavaa oli. Kaikki serkukset olivat paikalla! Minä onneton olen suvun vanhin, nyt kun viimenen täti lähti pilvien päälle vuosi sitten. Ensin söimme tosi hyvää kasvisruokaa Kehäkukassa ja juttelimme, katselimme valokuvia.

Kävimme viemässä ruusut suvun haudoille, muistelimme ja juttelimme. Taidamme olla tosi äänekäs porukka, me hiljaiset hämäläiset ja jäyhät satakuntalaiset.

Ja lopuksi yksi serkuista kutsui kahville kotiinsa, saimme vallan mahtavaa mansikkakakkua. Taas puhuttiin, naurettiin. Serkun piha on laitettu kauniiksi, paljon istutuksia, kivimuureja ja useita penkki, keinu ja tuoleja ja pöytiä seurustelua varten. Toinen serkku kuljeskeli kameransa kanssa ja puhui itsekseen, että ' mikseihän ne ei ole mitään istutuksia tänne laittaneet, kun tuota tilaakin on reilusti ja meidätkin tänne kutsuivat'. Sai aikaan melkoisen naurunremakan. Meillä on melkoisesti sisäpiirin juttuja, joista sivulliset ei taatusti tajua mitään. Ensivuonna taas!

En tiedä montaakaan ihanampaa asiaa, kuin suomalainen kesäyö. Ja uinuva aamu.

Tänään harjoitin hiukkasen siivousta juhannusvieraiden varalta. Mies vei varastoon yhden akvaarion ja keittiöön tuli oudosti tilaa.

Vieraat saapuivat ja eikös tyttärentytär ja ystävänsä lähteneet oitis uimaan. Paleltaa ajatellakin, tautinen kroppani tärisee muutenkin. Ei kuulemma ollut ollenkaan nii-iin kylmää.

                     Juhannusta !

Kyllä se kesti, että meikäläinen sai tuon videon tuossa alla esiin. Jotain outoa siinä jutussa kyllä on, sillä aina täytyy kaksi kertaa tallentaa ennenkuin tulee kuva tai niinkuin nyt video.

Susupetal antoi hyviä neuvoja ja kuinkas sitten kävikään. Minä tuleva teknikko onnistuin poistamaan juuri sen viestin. Tuolla se nyt painelee myrskyn kourissa taivaalla. Uskaltaakohan sitä vielä yrittää vai sekoittaako kaiken.

Johnny Guitar on yksi lemmikkini. Paras on tälläinen pehmeä, hidas versio.

Tänään tuli se kaipaamani sade. Minä vaan oon enimmäkseen makoillut sängyssä, ei hellää tauti, ei. Lääkäriin, sanoi tytär. Mies ei enään viitsi vaivautua ehdottamaan moista. Jos tää on sitä kuuluisaa possulenssua (toiveikkaasti ajatellen), mahdollisuus olisi, senverran matkaillutta porukkaa oli puutarha kemuissa, eräs saapui suoraan Oxfordista.

  Tuulee, pilvistä. Illalla jymisi ukkonen ja salamoi muutaman kerran. On hiljaista. Joskus auto menee kadulla. Kissa kuorsaa nojatuolissa äänekkäästi. Pihapuun lintu aloitti tiklatuksensa. Kielot tuoksuvat maljakossa. Olen yksin tai siis kissan kanssa. Mies lähti aamulla varhain kohti Kuopiota. Muutamia kotitöitä olen tehnyt, mutta yskän kähinä estää onneksi suuremman ahkeruuden ilmentymät. Ja nukkumisenkin.

Minä kaipaisin oikein kunnon vesisadetta. Stadissa kuulemma satoi kaatamalla ja ukkosti, sanoi tyttärentytär soittaessaan. Kysyi saako tulla ensi perjantaina tännepäin. No, käyhän se, tuo ystävän mukana. Ja äitinsä.

Olisikohan minun pitänyt pistää pienet biletykset pystyyn?

Jos taivaalla vaeltaa harmaitten pilvien saatto, mietiskellen josko tiputtelisi vettä, harmaalta tässä tuntuu itestäkin. Yö meni laukatessa wc:ssä ja yskiessä, kurkku kipu lisänä, niinkuin aina minulla jonkun lenssun iskiessä. Vilustuin kaiketi puutarhajuhlissa, vaikka en mielestäni palellut, mutta olihan siellä porukkaa.

Tiistaina istutimme Oikolukijan kanssa kukkia pihaan,tupakkaa, miljoonakelloa, markettaa. Keskiviikkona sitten kävimme hautausmaalla kukkien istutuspuuhissa. Muru tuli seuraksemme. Sellainen tasainen laulelu ja pulina kuului takapenkiltä koko reissun ajan.

Muru halusi poimia kukkia 'mun ihanalle äidilleni'. Ja kyllä me poimittiinkin. Alkaen lupiineista, sireeneihin, kieloja, metsätähtiä, orvokkeja, päätyen Murun mielikukkaan leinikkiin. Huomautin kielojen olevan myrkyllisiä, johon neiti totesi,' etten minä nyt niitä syö tai suuhun laita', vähän närkästyneenä.

Neiti kysyi minulta, että tiedänkö, mikä hänestä tulee isona. Enhän minä moista osannut arvata. ' Työmies', kuului takapenkiltä,' sellainen joka tekee puutöitä ja rakentaa taloja'. Ei hullumpi suunnitelma.

Maalaimaisemaa.

Järkytykskseni havaitsin juhannuksen olevan jo ensiviikolla. Päivät menee kiitolaukkaa. Mihin oikein ne hukkaan? Lohdutuksena kuvasin juhannusruusua.

Kai maailmallakin on jotain tapahtunut.

Kuten: Isä Mitro on sitten valittu Eu:n parlamenttiin ja saapi viskata kaapunsa ja ristin komeroon. Johan tuo ehti mukaan jalkapallo hulinoihin Hesassa.

Lentokoneet putoilee taivaalta. Sama merkki (tyyppi?) oli taas tässäkin mikä teki pakkolaskun Guamiin. Lentäminen on silti turvallista, kuulemma.

Ruusunen sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Antaa rouvan valittaa, pääministeri ei silti taida luopua synkästä ilmeestään.

Toimittaja Korhonen järkyttyi oikeuden päätöksestä ja 'valittaa' hänkin. Entisenä työnantajana ei kyllä tullut mieleen kysellä minkälaisessa suhteessa työnhakija elää. Eniten ongelmia aiheutti miehen kanssa aviossa oleva nainen, tai siis oikeastaan se mies, hakatessaan vaimoaan ja ryypätessään vaimonkin  rahat. Perheessä oli pieni lapsikin, joka päivähoidossa kertoi tietävänsä mikä on kani, se on kauppa kaupungilla, isi vei sinne äidin ompelukoneen.

Että sellaista.

Puut seisovat paikallaan hievahtamatta. Mittarissa lähenee +- 0. Päivällä vuoroin paistoi aurinko ja taivas vetäytyi pilveen, tuuli voimakkaasti. Siis eilen, lauantaina.

Keskiviikkona kuskasimme Murun ja isänsä mökille. Mies narrasi Murun kanssa ahvenia. Erämaajärvellä ne ovatkin kunnon kokoisia mötkäleitä.

Olen kuljeskellut syreenejä ihastellen ja tuoksutellen. Yrittänyt vangita kukista kuvia silmieni verkkokalvolle. Tulevan varalle. Marraskuun?

Lauantaipäivä kului puutarhakutsuilla. Nuorimmaisen parempipuolisko täytti vuosia. Muru lähti mukaamme edustamaan perhettään. Hänen sanojensa mukaan äiti ja isä ovat laiskamatoja, kun eivät viitsi lähteä minnekään.

Juhlissa oli paljon lapsia, nuoria perheitä, kun oli paljon, ja samalla myös Typykkä juhli omia synttäreitään. Vipinää ja vilskettä riitti siis.  Kylmä ilmakaan ei lapsia haitannut. Lilla systeri ei oikein tykännyt isosta porukasta, sai raivareita säännöllisin väliajoin. Mitä nyt välillä kanteli löytämäänsä shamppanjapulloa. Täysinäistä ja painavaa.

Matkalla näin ojanpientareella runsaasti kulleroita. Oikolukija vaan ei suostunut pysähtymään. Kuvassa olevat kullerot ovat pihastamme.

Meidän lähikirjasto aiotaan lopettaa! Säästöbudjetti. Postihan meiltä on jo viety, että viedään nyt sitten kirjastokin. On vaan niin ettei kaikilla ole kulkuneuvoa lähteä viidenkilometrin päähän tai kymmenen kilometriä  pääkirjastoon, mitä nyt laajennetaan. Eikä kaikkien kunto kestä kävelyä ja kirjakassin kantoa noita matkoja.Nyt juuri ihmiset tarvitsevat kirjastoa, kun on tämä lama vai mikä taantuma sitten liekin.Mutta mitäs sillä on väliä, sehän on vanhojen, köyhien, työttömien, lapsiperheiden oma moka, jos ei ole varaa ajella kauemmas.

Joskus tuntuu vaan niin oudoilta, nuo säästöt.Siis onhan ihan konsultti nämä asiat tutkinut. Kirjastosta säästyy 50000 e/ vuosi.Ja kaksi kirjastovirkailijaa siirretään pääkirjastoon, jossa on huutava pula työntekijöistä. Toisaalta taas pääkirjastoon ei saa palkata uusia työntekijöitä, että kait sieltä taas sitten juustohöylätään porukoita pois. Lisäksi muutama kyläkoulu on lakkautus uhan alla. Eka ja toka luokkalaisilta otetaan koulukuljetukset pois. Loputtomiin.

Naapurikaupunki pistää paremmaksi, vanhukset suihkuun kahdenviikon välein, vanhainkodilla.

Onko se mikään koti, muuten? Eikö vaan se viime hetken säilytyspaikka, kun ei toistaiseksi ihan vielä uskalleta antaa viimeistä pilleriä, se poistaisi kaikki huolet.

Mutta Suomen kesä on kaunis!

Tämän helteisen (+25) maanantain kunniaksi haimme Murun yökylään. Kova pulputus kuului auton takapenkiltä, kun ajelimme kotiin päin. Matkalla poikkesimme äänestämässä. Muru seurasi kuin varjo minua äänestyskoppiin. Selitä 4,5 v. mitä on äänestäminen ja miksi mokoma juttu.

Nyt on sitten askarreltu (Murun kanssa leikataan ja liimataan, Typykän kanssa piirretään), käyty keinumassa ja kirjastossa. Muru halusi lainata pari kuvakirjaa ja Peppi videon. Hän kertoi luottamuksellisesti, että äiti ja isä ei ole antanut lainata Peppiä ja ne aina tahtoo määrätä kaikesta, mitä hän tekee. Kerroin sen kuuluvan isän ja äidin toimenkuvaan.

Mies lähti kokukseen ja Muru istuu Pepin seurassa ja minä koneella.

Kuvaa kukkivasta vaahterasta.

Lueskelin tuossa päivän lehteä ja sen sivuilla olevia perheuutisia vilkaisin myös. Lasten nimissä on välillä tosi outoja yhdistelmiä. Ihan odotan vielä jonkun Impi Naima Lahjan ilmestyvän perheuutisiin.

Samalla mietin sitä toisaalla ollutta uutista, joka kertoi alkuvuonna taas naapurikaupungin huostaan ottojen lisääntyneen edellis vuoteen verrattuna. Kun syntymä- ja kasteilmoituksissa kerrotaan prinsseistä ja prinsessoista, odotetuista kullannupuista ja ollaan onnellia ja kiitollisia lapsista, niin aika moni lapsi sitten kuitenkin saa surkean lähdön elämälleen.

Toinen juttu taas on nuo vihityt palsta, jossa ikuisesti rakastavat ja uskolliset, ovat niin onnellisia. Vaan täytyyhän sitä luottaa ja uskoa, muuten taitais tulla maailman loppu. Olisiko kuitenkin jokin keino, jolla voisi edes osan eroista välttää. Ennen vihkimistä (yhteenmuuttoa) pitäisi käydä perheterapeutilla kymmenen kertaa. Tai lehteen eronneet-palsta.

No, sitten seuraa kuolinilmoitukset. Niitä olen tainnut lukea aina, katsellen eri nimiä ja muistolauseita.( Olen outo, tiedetään.) Sielläkin näkyy olevan ikävän murtamia ja rakastavia omaisia. Ei tietenkään voi laittaa kuolinilmoitusta tyyliin; vihdoinkin senkin petturi, vaimon hakkaaja, ymmärränhän minä sen.

Kaikki on vaan välistä niin siloista ja puhtoista.

  Hellettä ilmassa. Suvivirsi on kaikunut koululaisille ja lomat alkaneet. Se oli mukavaa, kun loma alkoi, ihan yhtä kivaa oli koulun alkaminen syksyllä. Omien lasten koulun alkaessa, minusta oli nautittavaa selailla heidän uusia koulukirjojaan. Sama juttu jatkui tyttärentyttärien ollessa alakoulussa, esittelivät uudet kirjansa minulle. Vaan eihän nyt enään, täytyy odotella seuraavia koulutyttöjä.

Ostin tässä taannoin puutarhalta tälläisen' englannin pelakuun'. Nyt se tekee jonkin sortin kuolemaa ikkunalla enkä tiedä mistä moinen johtuu.Jostain käsittämättömästä syystä huonekasvit ovat pitäneet taukoa kukkimisessa. Esim. kohtalonköynnöksessä oli vain yksi kukkaterttu, siis y-k-s-i. Kiinanruusu teki nupun, jonka pudotti ja sitten ei ole näkynyt jälkeäkään kukkimisesta. Paavalinkukkkaset sentään ovat kukkineet.  Kuten myös Pieni  posliinikukka.

Tässä on puolestaan muurikello, joka talvehti parvekkeella, ilman suojausta, kukkien vielä joulukuun alussa. Niin lämmintä viime talvena oli. Nyt siis kukkii taas, ja ihme ja kumma, kukat ovat suurempia kuin aikaisemmin. Myös yksi muratti talvehti onnistuneesti.

Tuuli taivuttelee puita kesäiseen tanssiin. Toivottavasti se ei ole Aila- myrskylle sukua, se puhaltelee tuolla Intian suunnalla.

Mies lähti aamusta aikaisin ajamaan nurmikkoa sisarelleen. Ensin piti huoltaa leikkuri talven jäljiltä. Kuulemma. Enhän minä siellä ollut.

Kotona olin. Istuin kaikessa rauhassa sohvalla ja katsoin Eden puutarha-ohjelmaa toisella silmällä, toisella luin, odottelin ruuan kypsymistä uunissa (kanaa, paljon vihanneksia ja riisin loput paristakin paketista).

Meidän ohi menee vilkas liikenteinen tie, varsinkin työ - ja koulujen alkamis aikaan käy aika hulina.Ajonopeus on taatusti enemmän kuin sallittu nopeus. Poliisikoulun oppilaat käyvät harjoittelemassa usein tuossa risteyksessä. Iltapäivällä taas sama kiito, mutta toisin päin.

Pääsenköhän asiaan ollenkaan. Istuin siis sohvalla jne. kun kuulin auton jarruttavan voimakkaasti ja sitten kuului kopsaus. Koira jäi auton alle. Kuului pitkä valittava, vaikertava huuto, joka sitten vaikeni. Kävelytiellä meni mies toisen koiran kanssa ja tämä koira alkoi haukkua. Ja sitten kuului naisen itkua ja huutoa 'kuka ajoi päälle, kuka se oli joka ajoi päälle' ja itkua ja valitusta 'voi pientä koiraparkaa'.

En siis nähnyt, mitä tapahtui, kuulin vain. En tiedä kuoliko koira ja millainen koira. Minä vaan kuulen sen koiran tuskaisen valittavan huudon päässäni.

   Sataa.

Aurinko paistaa ja käköset kukkuu. Ei vaiskaan viimeksi kuulin käen kukkuvan parivuotta sitten Lapin reissulla.

Migreeni iski. Oikeastaan se on jo viikon verran jyminyt ennakoivasti. Pilleri parikin päivässä piää pois, mutta heti kun pilleri taika loppuu, se salakavalasti iskee taas.

Kävin kaupungilla. Pitää lähettää Typykälle jotain synttäripäiväksi. Juhlat ovat myöhemmin. Kesä on kiva, mutta kaupoissa pyöriminen ei paljon huvita, ulkona oli vain +17 ja tuulee, mutta kaupoissa oli riittävän lämmin. Äkkiä jotain ja sitten suunta kotiin päin. Nyt pitää vielä saada juttu postiin.

Neitien mekkoja.

Säätilat: Torstaina heräsin sateen naputukseen ikkunassa. Ah, se on nautinnollista! Olla viltin alla silmät kiinni ja kuunnella vain.

Illalla olikin vuorossa kesän ensimmäinen ukonilma. Jyrinää, salamointia,sadetta.

Perjantaina oli suorastaan kuuma ja epäilin jo auringonpistosta.

Muuten on ollutkin päivänpaisteista tai puolipilvistä, kuten nytkin. Ja tuulee.

Perjantaina kävin kirkonkylällä kevätmarkkinoilla. Aurinko paistoi kerrankin (jokavuotisilla markkinoilla on joskus satanut luntakin samana ajankohtana) ja ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Tuttujen kanssa piti pysähtyä rupattelemaan vähän väliä. Oikolukija piffasi lättykahvit meille.

Lauantaina mies lähti käymään sisarellaan ja sieltä huutokauppaan. Minä äkkiä imuroin ja antauduin paheilleni, kuten lukemiselle, tv:n katsomiselle ja tietsikalla istumiseen.

En tiedä onko se tuo netti siunaus vai jotain paljon pahempaa. Sen avulla on olen löytänyt monia juttuja, jotka ovat saaneet mielen matalaksi. Enkä tarkoita nyt mitään yleistä, muille tapahtunutta, vaan oikeaa tietoa asioihin jotka koskevat minua.

Luin muuten Suhdesopan sivuilta, että rakastuminen kestää 6 kk - 2 v. Sitten tuo huuma on ohitse ja tarvitaan tahtoa, sillä rakastaminen on mitä suurimmassa määrin tahdon asia. Ja rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen.

Tottahan se. Kun on saanut seurata sivusta, sitä kiihkeää, kaikki muut asiat pois sulkevaa tunnelatausta ja sitten se muuttui odottamiseksi. Tuleeko mies, soittaako mies, ei voi lähteä minnekään, jos vaikka. Siinä sitä elämä supistuu ja menee hukkaan.

Tälläisiä lautasia mies  löysi huutokaupasta puolitusinaa. Kelpaa niistä soppaa syödä.

Tälläinen juttu kiertelee blokeissa, nappasin jostain.......

Sinut on poimittu "miljoonien" joukosta! (Minua ei siis poimittu, vaan ihan itte poimin ) Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi.
Haasta meemiin mukaan 4 blogiystävääsi.

PIDÄ HAUSKAA!

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

Ketään en haastele, mutta tässähän tämä on. Ota.

Mites se viikko mennä hupsahti noin vain? Eihän mulla mitään kiireitä ole, jotenkin vaan päivä on äkkiä yön selässä.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin huikaisevan siniseltä. Asteita näyttää olevan +14 ja tuulee, tuulee vilpoisasti. Toukokuu onkin ollut varsinainen tuulikuu.

Sunnuntaina matkasin Oikolukijan kanssa tyttöpaimeneksi Nuorimmaisen luo. Tiistai-iltana tulimme takaisin. Mukavasti aika kului. Ikävä kyllä Lilla syster oli sairaana, kuumetta ja korvassa pneumokokki (kirjotetaankohan se noin?ei jaksa tarkistaa juuri nyt). Korva vuoti kovin. Kuinkahan mones antibiootti kuuri tytöllä mahtaakaan olla menossa?

Typykän kanssa piirrettiin tietysti. Merenneitoja mm. Ja käytiin leikkipuistossa ja kuvattiin kukkia samalla. Oikolukija huolehti Lillanista. Päiväunet jäi yritykseksi, oli tullut kiukkuinen huuto 'en' ja käännös ympäri päätä puistellen. Lillan sanoo kaksi tärkeää sanaa 'anna' ja 'en'. Tarviikohan sitä edes muita sanoja?

Tytär oli työmatkallaan pari yötä täällä. Myös tyttärentytär oli sairaana, soitteli äidilleen. Tautista aikaa näköjään.

Tänään kauppareissulla kävimme puutarhalta hakemassa kukkia ja kiertelimme hiukan katsomassa maalaismaisemaa. Ikävä kyllä ei ollut kameraa mukana, pitäisi kulkea kamera kaulassa aina. Kahville poikkesimme Harjulle. Kahvia ja munkkia. Illaksi vielä valkosuklaakakkua. Istuimme ulkona ja minä ihailin moottoripyöriä. Maastossa juoksenteli eri-ikäisiä partiolaisia, heillä oli jotkin merkin suorituskisat menossa. Ja Roineen armaiset aallot...mukavaa.

   Pilveilee ja tuulee, lämpöasteita  +12. Maailma on pukeutunut vaaleanvihreään väriin, eiliset sadekuurot puhdistivat tienoot.

Ystävätär pyöräili kylään. Hänen kanssaan muisteltiin menneitä ja parannettiin nykyistä maailman menoa. Hän on niitä ihmisiä, joka muistaa kaiken mahdollisen, syntymäpäivät, matkojen pituudet, kellonajat, yleensä mitä tapahtui ja milloin, itselle, ystäville, suvulle, maailmassa.

Puhelimme muunmuassa aamulehdessä olleesta mielipidekirjoituksesta, siinä kirjoittaja oli sitä mieltä, että suurin osa masennuspotilaista teeskentelee sairautta ja hakee sairauslomaa. Käyttää hyväkseen systeemiä ja sen rahoja. Kaipa niitäkin voi olla, niinkuin kaikessa, mutta haluaako joku mukamas leikkiä masentunutta. Se on vakava sairaus. Aina et pääse edes sängystä ylös. Eikä edes parane kolmessa kuukaudessa pillereillä. Eiköhän se pääkin voi sairastua, niinkuin muutkin ruumiinosat.

Meillä oli pihatalkoot eilen. Minä en osallistunut, kun tuo mies touhuaa ja tekee talon hyväksi monia asioita, olin siis kotosalla hyvällä omallatunnolla. Parin tunnin päästä mies talutettiin sisään vertavaluvana. Oli harpannut aitauksen yli (niinkuin satoja kertoja ennenkin) ja päätyi turvalleen hiekkaiselle asfaltille. Ensimmäinen ajatus kuulemma oli, että nyt meni silmälasit, onneksi ei. Päässä oli haava, molemmat kämmenet ja toinen polvi vuoti verta. Talon porukoilla oli hauskaa, soittelivat ja kyselivät, miten menee, kun jo ennen saunomista ja oluen nauttimista yksi on kontillaan. Rouva pj. kantoi makkaroita ja olutta meille. Hän halusi nähdä laastaroimani miehen. Meillä kun oli vain Muumilaastaria!

glitter-graphics.com

Kyllä tää Vappen meni nyt pipariksi! Mää kun lähin ottamaan tippaleipiä esiin, niin niitä ei ollutkaan missään. Oikolukija kävi kaupoilla ja unohti vallan koko tippaleivät. Tiedä tuosta unohduksesta, kuinka todellinen se oli. Nyt ei sitten ole tippaleipiä, pelkkää simaa vaan.

Olisikohan kaupoissa vielä huomenna jäänyt tippaleipiä?

 Ja sitten runo toukokuulle:

              Olet sinfonia yössä

              ja sävel arjen työssä.

              Olet sointu pajupillin

              ja valssi viulun villin.

              Olet tanssi kevättuulen

              ja kaikki, mitä kuulen.

              Olet sydämeni ääni,

              tien valtaat sisimpääni.

              Tänään turhaan kysyn, miksi

              teet kaiken musiikiksi,

              kun jo itse alan soida

              ja lentää, unelmoida.

                                 Anna-Mari Kaskinen

Päreet paloi meikäläiseltä eilen. Olin kirjoittanut tänne ja eikös se kirjoitus kadonnut taivaan tuuliin kuvineen kaikkineen. Uusi yritys!

Päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiäkin. Katsoin pihakoivun suuria silmuja, kohta jo varmaan täydessä lehdessä.

Sunnuntaina Muru ja minjä poikkesivat katsomassa meitä. Ulkoiltiin Murun kanssa leikkipuistossa. Puiston kunto on ala-arvoinen, ei takuulla täytä minkään sortin EU- pykäliä. Kaksi vuotta sitten kyselin kunnostuksesta ja sain puutarhurilta närkästyneen vastauksen, jossa luvattiin leikkipuiston kunnostus viime kesäksi. Ei mitään tapahtunut, joten nyt ajattelin, että tämän talouslaman kourissa nyt ei ainakaan tapahdu mitään. Yllätys, yllätys - puistoon oli ilmestynyt tiedoitus toukokuun aikana tapahtuvasta remontista.

Mulle sanottiin, että mitä se sua rasittaa, kun ei oo edes pieniä lapsia itelläsi. Juu, ei oo, ei, mutta rasittaa mua yksi ja toinen muukin asia, kuten kodittomat ja nälkäiset lapset, hakatut vaimot, kurjasti kohdellut eläimet. Tulisiko siitä mitään, jos kaikki ajaisi vain omaa asiaansa? Kysyn vaan.

Muru oli pukeutunut kaapista löytämäänsä kiikeliin verkkapukuun. Jäi selkä ja nilkat paljaaksi, sillä seurauksella, että tiistaina oli kurkku kipeänä.

Muru sai isoisän puhuttua kukkien etsintään metsässä. Tulivat sieltä muutama vuokko nyrkissä. Minjä moitti, ettei sinivuokkoja saa poimia. Käsittääkseni sinivuokkoja ei saa poimia myyntiin. Vai olenko vallan väärässä?

Maanantai- iltana tytär tulla pyyhälsi tänne ja oli sitten pari yötä. Kuskaili Ikeasta ostettua lastensänkyä kummityttären tyttärelle.

Keskiviikkona konkkasin kampaajalle. Pää tuli huomattavasti kevyemmäksi, kesätukka nääs.

Konkkasin siksi, kun teloin koipeni maanantaina. Ihan vain kurkkiessani parvekkeelta ulos, jotenkin jalka vääntyi ja sattui vallan pahuksesti. Laitoin heti jääpussia ja sitten voidetta vielä. Istuin sohvalla ja komentelin ruokakuntaa. Tyttären mielestä olisi pitänyt mennä lekurille heti. No, tuskin siellä olisi kummempaa tehty, kun mikään ei ilmeisesti ollut poikki. Mitä kauempana voin pysyä lääkäreistä sen parempi, kun pakosta aina joutuu käymään säännöllisesti tutkittavana.

Tänään on sitten vappuaatto. Se menee rauhaisasti kotosalla. Ei teemieli kaupungille katseleen humalaisia lapsosia, ei sen puoleen aikuisiakaan. Voin ottaa 'pienet simat' Oikolukijan kanssa ja syödä sen vuotuisen tippaleivän.

Hauskaa vappua, itse kullekin säädylle.

Entinen optimisti Oikolukija lausahti ' Taitaa olla tässä tämän kesän helteet'. Lämmintä oli riittävästi, + 21, tuuli puuskittain.

Vuokot kukkivat, sitruunaperhoset lentelivät, mehiläinen ja ampiainen olivat nekin lähteneet pesistään. Pari kuovia tepasteli pellolla. Puiden silmut pullistelivat paksuina auringon lämmössä, kuin lähtölaukausta odotellen. Törmäsimme myös fasaaneihin, herra odotti tien toisella puolen rouvaa ja kun pysäytimme ja päästimme rouvan tien yli, näytti ihan siltä, että herra motkotti rouvalle varomattomuudesta.

Kävimme lapsuuskotini pihassa. Siellähän ei enään asu ketään, kesällä pari viikkoa voi joku olla. Nuorenenon vaimo ei uskalla olla yksin lomailemassa, pelkää ukkosta ja mitä kaikkea muuta liekään pelätä.

Miten kaikki oli muuttunut! Tullut jotenkin pienemmäksi (vain minä olen kasvanut?). Metsiä on hakattu ja se muuttaa koko maiseman toisenlaiseksi. Kävelin lähimetsän reunaan. Kuuntelin, kun tuuli puhahteli kuusikossa. Sitä ääntä rakastan. Suljin silmäni ja palasin ajassa taaksepäin. Kuulin tuttujen, rakkaiden ihmisten ääniä, hevosen hirnahduksen. Lintujen laulua moniäänisesti, ja vain se oli totta. Kuusikko oli kasvanut tiheäksi ja synkäksi. Poissa oli lapsuuden mansikkamaat, mustikan varvut. Tuskin jaksaa kurjenkellot ja päivänkakkarat kasvaa kuusten alla. Ennen metsä oli kai ns. sekametsää. Hevoset ja lehmät laidunsivat siellä, se piti metsän pohjan kunnossa.

Koko käynnistä jäi haikea ja kipeä olo.

Katsoin tv:stä viikolla Dokumenttiprojektin:Niki ja Nikin veli. Niki on pieni poika, joka käy Ruskeasuon liikuntavammaisten koulua, kuten myös veljensä Sampsa, joka ei puhu. Aivan ihana poika, tämä Niki. Paljon suunnitelmia ja haaveita, myös veljen varalle. Kannattaa katsoa! Tulee nyt sunnuntaina klo 15:30, tv 2:lta.