Mies osti erään kyläkirjan. Luin sen melkein yhtäsoittoa. Ja huokailin ja sain jokasortin arg-kohtauksia, mies nauroi vieressä. Oli sanonut kuulemma pojalle, että mutsis repii tästä peliverkkarinsa, kun oli selaillut kirjaa. Ai että, miksi? Sanonpa vain, että viidennes oli luettavaa. Jonkun olisi pitänyt oikolukea tuo kirja, virheitä, ihan siis kirjoitus virheitä. Ja asia virheitä. Ihminen, joka on parikymmentä vuotta ollut kuolleena, onkin puhunut tämän päivän juttuja. Ja eikö ole löytynyt parempia kuvia. Jos kuvan tekstissä lukee, että Virtaset talkoissa, niin olisi kiva tietää missä ja milloin, 1920-luvulla vai? Joku on purkanut paperille ukkojen nauhoitetut jorinat ja sitten painettu kirjaksi. Osa jutuista oli ihan selvästi niitä, joita kiertää joka paikassa.
Luin joskus jonkun viisamman mielipiteen, että Suomessa julkaistaan kirjoja liikaa ja liian heppoisilla perusteilla. Nykyäänhän voi kyllä itsekin kirjansa helposti ja kohtuu hinnalla julkaista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.