Ruusuja. Mieheltä.Hm.Viikko on taas lopuillaan. Omituista vauhtia nuo päivät nykyisin kiitää.
Maanantaina oli melkoinen rankkasade ja myrsky. Olen tykännyt nukkua ikkuna auki, kuunnellen tuulta ja sateen ropinaa, mutta tarvi nousta ja sulkea ikkuna, oli sellaista ryskäämistä. Tiistaina sade jatkui edelleen, milloin tihkuna milloin kiivaana rankkasateena. Ja eilen sitten alkoi päiväpaistaa. Vihdoinkin.
Tiistaina tuli nuorimmainen naistensa kanssa. Ja elämämme muuttui taas hulinaksi. Lilla systeri katsoi asiakseen pöyhiä ison kukkaruukkuni mullat useampaan kertaan ja menihän siinä tietysti mullat lattialle. Aikuiset eivät hänen mielestään ymmärtäneet yhtään mitään, kuinka hauskaa se oli. Tai kissan takaa ajo. Kissaherrakaan ei ymmärtänyt, mokoma, kun Lilla syster veti hännästä, kissa kääntyi ja läppäsi tyttöä otsaan. Lilla syster vähän pyyhki kädellä otsaansa hämmästyneenä ja tuli ottaan minua kädestä kiinni, että pistä kissa kuriin. Hän ei pienistä itkua väännä. Elämässä on suurempiakin murheita, tietää tämä kaksi vuotias.
Typykän kanssa kävimme katsomassa muumitaloa Metson alakerrassa. Hän halusi jäädä toiseksi yöksi yksin meille. Sopihan se.
Käytiin hiukan ponilla ratsastamassa ja vohveleita syömässä lounaaksi. Muuten aika kului piirtäessä ja luin satuja ääni käheänä.
Ensimmäisenä iltana Typykkä ilmaantui petiltään ja tuli sanomaan minulle, kuinka olin laittanut kukkalakanan ja raitatyynyliinan sekä kukkatyynyliinan ja raitalakanan pariksi, olisi pitänyt olla kukka-kukka, raita-raita. Hänen esteettinen silmänsä kärsi ilmeisesti moisesta huolimattomuudesta, niin ettei unikaan meinannut tulla. Yritän muistaa asian seuraavalla kertaa.
Nato (vai kälykö se nyt oli?) on kova 'tyttö' keräilemään vähän kaikkea. Tuossa keittiön kaapin aarteita osa.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.