Tänään tuli semmoinen olo, että parempi kun sulkisi suunsa lopullisesti. Sen tunteen seurauksena ryhdyin miettimään sellaisia asioita, kuin tekopyhyys, kaikkitietävyys ja 
kuinka sinä voit, minä vaan en - asennetta. Tuloksena oli, että ajatelkaa vapaasti vaan, niin minäkin, se on myös minun oikeuteni.
Retkeilyä kesäisen kaupungin kaduilla.
Illan hämäryys saapui keskenkaiken, yllättäen.
Kuuntelin ministeri Sinnemäkeä. Mielenkiintoiselta vaikuttivat uuden kokelman runot.
Seppo Jokista tuota komisario Sakari Koskisen kaveria.
Mäkihyppääjä Janne Ahosta ja yllätyin iloisesti, selväsanainen ja fiksu kaveri. Jono signeeraukseen oli pitkä, mukana pikkutytöt ja teinineitoset ynnä pojat isien kera.
Lopuksi Leena Lehtolainen. Jossain välissä oli Matti Remeskin.
Tänään olen lukenut lehden, juonut kahvia, pessyt pyykkiä (tai Asea Skandia sen taisi tehdä, kunnia sille kelle kunnia kuuluu), vastaillut sähköpostiin, lähettänyt miehen Loimaalle ja hoivannut sairasta kissaherraa. Ja minulla on uusi pahe, pelaan mahjongia erilaisissa variaatioissa.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.