Mies puolestaan nouti seinäkellonsa antiikkikellojen korjaajalta. Ei kestänyt kuin reilun puoli vuotta, se korjaus. Nyt ripusti oman perintökellonsa seinälle minun kelloni tilalle. Puhuttelin häntä hiukan moisen teon johdosta, vaikka minun kelloni on vain sellainen maatiainen, on se rakas kello lapsuudenkodista. Saas nähdä, miten tässä kellosodassa käy.
Nyt iltateetä ja sitten katson Fst:ltä Birgitta Ulfsonia.

Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!









Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.