Se jokin

Olen miettinyt, mitä oikein tapahtuu, kun tulee ero. Siinä ei tapahdu vain kahden aikuisen välistä eroa, vaan se ikäänkuin leviää laajalle, niin sukuun kuin ystäviin ja kylänmiehiin. (Ai, että mitä se kylänmiehille kuuluu? No, ei yhtikäs mitään, saavat vaan seurailla tapahtumia vierestä.) Eniten siitä kärsivät lapset. Myös aikuiset lapset tuntevat suurta mielipahaa. Monilla pareilla sukulaiset jakautuvat takaisin kahteen lokeroon. Myös oma suku voi tehdä eron eroavasta, ilman järkevää syytä.

Rakkaaseen sukuuni kuuluu monta eronnutta paria.Ja ystäviin. Jokaisen tarina on erilainen. Joidenkin kohdalla se on tapahtunut hitaasti ennakoiden ja sitten melkoisella rytinällä. Onneksi vain sanallisella ei fyysisellä pahan teolla. Tai kyllä se aviopuolison pettäminen on aika fyysistäkin. Toiset lähtijät veivät mennessään kaiken maallisen tavaran, kun jätetty ei jaksanut pitää puoliaan ( ja palasi vielä uudelleenkin noutamaan 'kun unohtui' tavaroita). Joku palasi exän kuoltua varmana siitä, että nyt kaikki on minun. Eräs tavattiin pakkaamassa vaatteitaan, koska hänen oli kuulemma joskus riidan puitteissa käsketty painua hittoon. Pakkas, lähti ja jäi sille tielleen. Jotkut ovat eronneet useamminkin, kyllästyminen tulee varmana aina jonkin ajan kuluttua.

Lapset kärsivät aina jollain tavalla, varsinkin jos heille ei kerrota tosiasioita. Pahinta on minusta kertoa, että ilkeä, paha täti (setä) tuli ja vei toisen vanhemman. Ymmärrän kyllä, että jos on itse pahasti satutettu, ettei jaksa ajatella kovin viisaasti siinä tilanteessa. Lapselle pitää tähdentää se, että syy ei ole lapsen ja aina tällä on molemmat vanhemmat. Paha juttu tulee siitä, kun sitten se toinen osapuoli ei uudessa lemmenhuumassaan pidäkään yhteyttä lapsiin. Tai ehkä ei ole koskaan oikein osallistunutkaan lasten elämään? Niinkin voi olla.

Helppoa eroa en ole nähnytkään, vain enemmän tai vähemmän kivuliaita.

Eräs ystäväni löysi uuden ihastuksen. Hän lähti ja tuli takaisin kotiin. Silloin hänellä soi jatkuvasti tuo yllä oleva kipale. Ja sitten hän taas lähti. Siitä elostakaan ei tullut mitään ja sitten löytyi taas uusi rakkaus. Nyt, paljon myöhemmin, hän kerran sanoi, että se eka lähtö oli erehdys, turha, vaan nyt on näin ja niin eletään.

Se jokin hänellä on.