Auringon täyttämä päivä, lämmintä +21. Niin aurinkoinen ja lämmin, että huokasin salaa helpotuksesta, kun aurinko sukelsi mustaan pilveen. Sateet meidät kyllä kiersivät, onneksi.
Aamulla puhelin soitti ensin viestiä ja kohta perään soi. Murun isä siellä soitteli hoitoapua. Tänne vaan, vastasin. Muru oli sanonut, että soita isoäidille, isoäidin kanssa me aina helätään ensin. Tottahan se on, jos Muru päättää nousta klo kuusi, on se isoäiti, joka ylös vääntäytyy.
Päiväruuan jälkeen lähdimme uimaan. Tai Tyttärentytär ja Muru melskasi järvessä, minä roikuin rannalla valvojana ja tytär luki nurmikolla lehteä. Aurinko kuumensi päälakea, mutta onneksi se mustapilvi purjehti taivaalle ja Murukin suostui nousemaan rannalle.
Ilta ruokaa odotellessa Muru halusi katsoa Nalle Puhia. Kohta kuului huuto 'tule isoäiti ja muuta puhe tampeleeksi, kun minä en ymmällä'. Ei nyt onnistunut muuttaminen, serkkulikka sitten luki tekstejä.
Kirjastossa vielä ehdittiin poiketa, kun Tyty halusi luettavaa. Jostain syystä mukaan lähti videoitakin. Muru oli onnellinen, kun sai lainata hänkin kirjan, itse valitsemansa.
Ittekseni olen tässä ajatellut ihmisiä, jotka ovat niin täydellisiä. Kaikki mitä he tekevät ja sanovat on niin täydellistä. Heitä pitää aina kehua ja sukia myötäkarvaan, mutta auta armias, jos joku on edes hiukankin erimieltä, niin...mikä kalabaliikki seuraa.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.