Kukkiva luumupuu.
Kyllä on ollut tuskaisa aamupäivä. Eikä se johdu +3, lämpötilasta (aurinko kyllä paistaa, vaikka pilveileekin) eikä kipeästä kurkusta tai kuumeen poikasesta, vaan sellaisesta ihme vehkeestä, kuin tietokone. Vanhempi poika kävi siis eilen ja laittoi tietokonetta ynnä neuvoi hidas älyistä äitiään. Okei, sujui eilen - mutta tänä aamuna olin unhtanut lähes kaiken, mitä ilmeisimmin. Pistin koko toosan kiinni kiukuissani ja menin ruikuttaan miehelle, joka ilmoitti vain,että 'voi, voi'.
Hiippailin hetken pitkin huushollia ja päätin etten häiritse poikaa, ainakaan vielä, ja sitten palasin koneelle. Sain jonkin Heureka! ilmestyksen ja onnistuin, niin lisää kuvia kuin kirjoittaan.
Saa nähdä muistanko huomenna mitään.
Muistamisesta puheen ollen, miehen vanhimmalla sisarella on todettu alzheimer. Surullinen juttu. Oireena ei niinkään ole ollut muistin heikkeneminen, vaan esim.aina ystävällisen ja muut huomioivan ihmisen muuttuminen ajoittain raivoavaksi ja huutavaksi. Kai hän tunsi jonkin olevan vinossa. Lisäksi hygienia puoli alkoi kompastella, vettä piti säästää. Ja lämpöä, sähköstä puhumattakaan. Surullista. Lapsille myös raskasta, nuorin kieltää koko jutun sanomalla 'kyllä äiti pärjää'.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.