Kävimme viemässä kynttilät hautuumaille. Vettä tuli kuin....no, kastuimme.
Edellämme hautausmaalle ajeli Postin auto ja minä totesin miehelle, että ' joku saa näköjään postia tännekin', se olisi ihan mukava ajatus, siis minusta.
Minä tiedän olevani pitkävihainen ihminen ja se on tietysti pahasta. Kuulin taas juttua erään Toisen naisen kertomana, siitä että hän ei anna ajatustakaan miesystävänsä vaimolle, että jos mies tätä pettää, niin ihan oma vika, kunnossa olevaan suhteeseen ei pettämistä tule jne. vaimoa hän nimitti 'olosuhteeksi'. Hän rakastaa miestä niin.....ja niin.
Tarkoitin tuolla pitkävihaisuudella tässä sitä, että kaikki mitä omalla kohdalla olen kokenut pulpahti pintaan. Eihän tuo puhuja siitä mitään tiennyt. Otti vaan koppaan se tapakin millä puhui miesystävänsä vaimosta. Ja mikä ihmeen miesystävä? Elääkö ystävä aina jonkin sortin petoksessa? Aarg....nyt täytyy puhua jonkun järkevän immeisen kanssa.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.