Parina alkuviikon päivänä tuuli melskasi oikein voimalla. Heitteli oksia ja lehtiä maahan, kokeili taivutella puita als, alemmaksi. Satanut ei ole näissä maisemissa.
Muutaman yön minulla oli petikaveri, joka nukkui osan yötä varpaat tyynyllä. Yritin kääntää Muru Luuliaa, mutta luovutin. Kuka sen on sanonut, miten päin sängyssä on nukuttava? Tärkeintä on, että väsymys katoaa. Jospahan kokeilen vielä itsekin tuota tyyliä. Mitähän se mies siihen sanoisi? Soittaisi valkotakkiset paikalle?
Muuten päivät ovat menneet neidin ehdoilla. Vuoroin leikitty ulkona ja sisällä. Uimaan ei voitu mennä, senverran viileää on. Lupasin kyllä Murulle, että saa käydä pistämässä varpaansa veteen, mihin neiti sanoi 'Valpaat veteen (naurua)? Määhän osaan uila. Mä uin käsipohjaa.'  Pikkusen kyllä kyllästyin Kaunottareen ja Kulkuriin, niin usein sitä katsottiin. Lumikkia ei voi katsoa, kun pelottaa se äitipuoli. Tuhkimossakin oli jotain liian jännää. Hain Yle Areenalta Muumeja, oli vain ruotsinkielinen versio ja hetken katsottuaan Muru tuli ja sanoi 'en mä halua katsoa sitä, pelottaa, kun siinä on niitä haaveita'.
Aave ja haamu muuttui haaveeksi, ihan hyvä yhdistelmä.
Jokin haave minunkin elämässä tuntuu nyt olevan. Väsyttää. Pää on tyhjä. Edessä olevat hautajaiset mietityttää. Voi olla hiukan kireä tunnelma siellä. Ehkä kuvittelen turhia. Toivottavasti.

1799906.jpg