maanantai, 9. marraskuu 2009
Onkohan tämä marraskuu lopultakaan niin synkkä ja masentava, miksi se aina mielletään? Olen aina tykännyt mustina seisovista lehtipuista, veden liikkumattomuudesta heijastuen. Kuuset ja mäntyjen vihreys taas ikäänkuin astuu voimakkaana esiin. Hiukan ruskeaa, harmaata sekaan. Kaiken kauneus on siinä edessäni.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!Jatsin länkytys
Elgarin sellokonsertto
Shubertin Ave Maria
Murun laulelu
Outi Nyytäjä
- Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.
Markku Envall
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Joh. 3:8
Lähteenmäki R
Kirjoitelmia vaikka mistä: ilosta, surusta, petoksesta,siis elämästä. Pieni päiväkirja.
Kuvat minun omia tai Oikolukijan ellei toisin mainita.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.