perjantai, 11. toukokuu 2007
Äitienpäivä
Omaa äitiyttäni en oikein ole osannut arvioida. Minulle lapset ovat olleet ja ovat tärkeitä. Mutta olen myös halunnut, että oppivat itse itsestään ja asioistaan huolehtimaan. Tiedättehän, että oikean ajan tullessa, linnut ja eläimet lähettävät poikasensa yksin maailmaan, hylkäävät, jos ei muuten jälkikasvu asiaa tajua.
Ja sitten tuo mummous! Se on maailman ihanin asia, saada rakkautta, niin luottavaista ja lempeää. Mikään ei ole suurenmoisempaa, kuin pieni käsi pujottautuu käteeni tai jo teini kietoo käsivarret kaulaani, silloin olen mennyttä. Myös äitini nautti suuresti lapsenlapsistaan, osaa hoitaenkin pitkään.
Kissa mokoma osoitti taas, kuka se oikeastaan tässä huushollissa on pomo. Maukui, kiehnäsi ja kulki vuoroin miehen tai minun perässä. Ruoka ei kai ollut sopivaa. Mies istahti tietsikalleen ja kissa hyppäsi viereen tuolille, istui siinä aikansa ja tutkaili ympärilleen, sitten yks`kaks löi tassullaan pöydän kulmalla olevan muistikirjani lattialle. Tarkoitus meni perille ja kissa sai huomion osakseen.
Tänään oli päivällä kivan lämmintä, tuulikin vain kevyesti. Kesä on tullut!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.