No niin, minä hukkasin kirjoitukseni. Sievästi ja somasti, pelkästään kokeilemisen halusta.Pitää pysyä vaan tutussa ja turvallisessa entisessä. Koskahan minä sen opin? Tuskin milloinkaan. Tarkoitus oli kirjoittaa asioista, joista Arkkiterapeutti kirjoitti blogissaan, mitä kirjoitus toi mieleeni. Ensinnäkin naapurin isännän, joka ajoi pitkän kepin kanssa vaimoaan takaa, tämän hypättyä ikkunasta ulos, pakoon selkäsaunaa. Heidän perässään puuskutti vanhaisäntä. Sitten siihen riemuun yhtyi enoni. Selitys oli kova kaikilla osapuolilla. Isäntä selvitti vaimon kurittamisen tarpeellisuudesta, emäntä kimitti moitteitaan ja vanhaisäntä vuoroin kenenkin puolella tai vastaan. Ja huomautan, ettei viinaa (tai niillä kujasilla, sahtia) oltu nähtykään tämän jutun tiimoilla. Sittemmin näitä on tullut kohdattua sekä selvinä että viinapäissään vaimon kasvattajia. Ja niitä, jotka selittävät kaiken viinalla. Toistaiseksi en ole tavannut naispuolista kurittajaa, siis ruumiillisesti kurittajia, sanan voimaa käyttäviä kylläkin.Pahin minusta on kyllä se tapaus,jossa mies on nii-iin fiksu tyyppi, että vallan, ei käytä liikaa alkoholia, ei polta, on pidetty niin työ-, kuin ystävä ja harrastus piireissä, ja kuitenkin siellä omassa kodissa on käynnissä jatkuva henkinen koulutus. Se ei pääty hyvin. Joskus se päättyy jopa kuolemaan. Miten sellaiseen voi puuttua? Usein puoliso vielä selittää ja puolustaa, on varma että syy on hänessä. ' Sä et tiedä etkä ymmärrä'.
Mutta kuten Kops kirjoittaa, sellaista ei saa tapahtua, järki käteen.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.