Aurinkoa ja tuulta tälle päivälle. Istuin pitkään ja katselin olohuoneen ikkunasta vastapäisen rinteen hoikkia, valkorunkoisia koivuja, katsoin kuinka ne tanssivat tuulessa, keinuen ja kumarrellen. Taustana sininen taivas.
Tänään huomasin, kuinka jokapuolella asuinympäristöäni on kaadettu metsää maan tasalle. Se on suorastaan järkyttävää. Kaikki vain sileäksi ja tilalle nousee uusia taloja, markettia ja teollisuushallia. Eikä se ole vain puut myös kasvit, linnut, metsän eläimet hiirineen perhosineen katoavat. Eihän niille ole enään mitään tilaa. Sijaa - niin sanottiin ennen. Minua ahdistaa. Minne saakka tässä täytyy vaeltaa kohta päästäkseen metsään? Muuta korpeen, minulle sanotaan, tämä on nykyelämää, kaupunkimaista. Minun mielestä vaan voisi rakentaa toisella lailla. Siis kaavoittajat mitä ajattelette? Oletteko jokaikinen puiden vihaajia? Mitä iloa on kenellekään alvaltoiduista parkkipaikoista?
Sitäkin olen ihmetellyt, miksi ihmeessä rakennetaan kaikki järvenrannat täyteen, missään ei ole tilaa niille, joilla ei ole varaa järvenranta mökkeihin. Pahinta on ne rannat, jotka on rakennettu täyteen tehtaita ja halleja.