On hyvin varhainen kesäaamu. Olen hereillä, äiti nukkuu yhä. Kadulta kuuluu hevosen kavioiden yksitoikkoinen kopse. Vain ajatus, ohikiitävä mielleyhtymä, ja taas olen siinä huoneessa,näen kesän valoisan aamun, kuulen sen kopseen.
Minkähän ikäinen olen mahtanut olla? Kolmen? Ehkä ei sitäkään. Yksi muisto on ennen tuota, silloin olin kahden ja siihenkin muistoon liittyy hevonen, kesä,valo.
Tänään kolusin miehen kanssa pari kirpparia, löysin kannun (pieni särö) ja Disneyn Lumikin, toivottavasti nauha on kunnossa. Ostin torilta kannuun kimpun astereita. Ja kotimaisia omenoita syötäväksi. Naapurin parikin oli pikaisella tarkistus kierroksella kirpparilla. Myös yhteen vanhojen tavaroiden kauppaan eksyimme ja löysin pari kirjaa. Ulos tullessa mulla oli lisänä - niin, Raamattu. Uusi, eurolla. Mukana kauppiaan sanat 'kaikkien pitäisi lukea sitä kirjaa enemmän.'
Olemme siis sovussa, mutta asioita EI ole käsitelty. Mistähän löytyisi taikasana, joka tämän jutun aukaisisi.