Jostain luin taannoin, että Saima Harmaja on jotain tyttörunoutta ja kuuluu murrosikäisen ikäjuttuihin. Olen kyllä erimieltä. Runot ovat ihania, jo niiden nimetkin.Ja minä en ole tykännyt tytöttelystä enään vuosiin, olenkohan ollut murrosikäinen koskaan. Tai ehkä isoäiti voi tuntea taas kuin murkku rajusti, tuskaisesti ja ihanasti. Ja olla luvan kanssa hiukan lapsellinen.
No, Saima Harmajan runot eivät ole lapsellisia. Toivoisin, että julkaistaisiin uusi kokoelma, jossa olisi kaikki runot ja kaikki päiväkirjat myös. Vielä Kirsti Toppari voisi kertoa sisarestaan.
Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.
Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.
Saima Harmaja
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.