Kesäaika alkoi ja osa kelloista näyttää edelleen talviaikaa, mutta eiköhän se siitä järjesty. Ainakin ennen syksyä.
On niin hiljaista. Kunnon kansalaiset nukkuvat. Minä ja Pöysti täällä vaan valvotaan, minä kirjoitan ja Pöysti lähettää niitä juttujani ympäri maapallon. Aina välillä Pöysti pistää kampoihin ja saa odottaa minuutti kaupalla jonkun kuvan lähtemistä. Toisinaan taas kaikki käy liiankin sukkelaan.
Sillä aikaa, kun minä iltapäivällä leikin Pöystin kanssa ja hänen avullaan juttelin kummipojan äidin kanssa, mies ryhtyi ruuan laittoon. Kyllä oli varsinainen kulinaarinen  elämys, täytyy sanoa.  Kermaperunoita ja valmiita  lihapullia vuokaan, päälle  munamaitoa ja uuniin. Oma syyni, kun en  muistanut ottaa lihaa pakastimesta sulamaan ajoissa. Ei vaan passaa  sanoa mitään tai arvostella, muuten hän ei enään suostu minkäänlaiseen ruuanlaittoon.