Minussa on joku paha vika. Katsoin Uralin perhosen ja olen pettynyt. Jätetään kaikki turha kohu Marskista pois, niin jäljelle ei jäänyt kuin ajoittaista hehkua. Oikeastaan lupauksia jostain. Minä en kai sitten ymmärrä nyky taidetta. Annetaankohan se mulle anteeksi?
Eilisessä Aamulehdessä oli Katariina Lillqvistin kirjoitus: Muistoja Tbilisin matkalta eli kuinka kaikki kerran alkoi. Noh, kirjoituksesta kyllä tykkäsin.