Tai oikeastaan liehuivat. Mikael Agricolan kunniaksi. Ja oikeastaan meikäläisenkin, vaikka paras kai unhoittaa vuosien kuluminen. Varsinkin, kun tuntuu, että henki on paljon nuorempi kuin ruumis.
Lehdessä kerrottiin 94-vuotiaasta Salme Vuorisesta, joka julkaisi kirjan elämästään. Hänellä on paljon kerrottavaa, kun ajattelee tuota vuosi määrää, ja yksistään kaikkea sitä mitä Suomen historiassa on tapahtunut tuona aikana.
Aamulla piti nousta sängystä ylös, kun Jehovan todistajat soitteli ovikelloa. Pitkään aikaan ei olekaan näkynyt ketään heistä.
Typykkä soitteli päivällä. Kertoili kuulumisiaan.Lilla systeriä oli nukuttanut onnistuneesti ja äiti oli kehunut häntä hyväksi isosiskoksi. Tulevaisuuden suunnitelmiakin jo oli, päiväkodissa oli kuulemma poika nimeltä Matias ja hänet Typykkä on nyt sitten valinnut tulevien lastensa isäksi. Muuttavat kuulemma yhteen. Ensin oli ajatellut Samua, mutta se nyt on mennyttä. Onkohan Typykkä kuunnellut aikuisten puheita? Vähän siltä tuo kuulostaa.
Posti vai Itellako tuo nyt on, toi useammankin kortin.
Iltapäivällä pistäytyivät  Muru ja porukkansa.
Ilman lahjokaan en sentäs jäänyt, sain vessa paperia, jossa luki Happy B..... , mikä innoitti Murun laulamaan tuon laulun.
Nyt on yö. Katsoin Greyn anatomiaa ja nyt lähden lukemaan Ruumiin kulttuuria.Öitä.