Kävimme myös huutokaupassa. Porukka alkaa tulla tutuksi, osa jo jutteleekin. Romua ja roinaa oli saatavilla, myös kunnon tavaraa, tietysti. Mies huusi sähköporan teriä. Hän keräilee intohimoisesti työkaluja. Käyttääkin kyllä sen puoleen. Minulle huudettiin pari lautasta ja pino runokirjoja. Mieleni teki valkoiseksi maalattua puusohvaa, vaan eihän sille olisi ollut kuljetusta kotiin. Meni kympillä.
Kotona mies yllätti minut ojentamalla paketin ja toivottamalla hyvää äitienpäivää ja myöhästynyttä syntymäpäivää.Paketissa oli uusi kamera! Saa nähdä, miten nyt onnistun kuvien kanssa.
Valkovuokkojen aika alkaa olla ohi, mutta ne kuuluvat jotenkin äitienpäivään.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.