Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Lauantaina piipahdettiin Oikolukijan kanssa Killinkoskella. Siellä oli Rompe -ja korttipäivät. Jotain saalistakin löytyi. Oikolukija hankki eurolla kukkien ja pienten oksien leikkuuseen tarkoitetut sakset ja Pirkanmaata käsittelevän valokuvakirjan, oisko vuosimallia 1967. Minä taas ostin yhden lasipurkin, punaisen mekon kokoa 116 sm. hinnalla 1,50 ja muutaman kirjan eli Anu Kaipaisen kaarinan veriballadi, Eila Kostamon Riisuttu talo sekä Sirkku Talja - Larrivoiren kirjat Mustat lakeerikengät ja Helmenkalastajan talo. Kaksi viimeistä kirjaa peräti 0,80 kpl. Kortteja ei nyt oikein löytynyt, siis mieleisiä. Jonotkin oli kansioille pitkät. Tulipa kierrettyä Marja-Liisa Pitkärannan näyttelyt, Kameramuseo ja Inka tehtaan nauhamuseo (kuminauhaa, kanttinauhaa, sukkanauhaa, kengännauhaa...lukemattomia hihamerkkejä, armeijan tunnuslaattoja). Jopa tehtaan myymäläkin oli, nauhoja meteittäin ja rullittain. Oikolukija halusi ajella uudella autollaan ja suuntasi kohti Tuuria. Tuli sitten käytyä kyläkaupassa. Järjetön puoti tavara määrineen. Ostin pari cd:tä, lankaa ja puseron. Jalat tuli kipeeksi kävelemisestä. Käytiin syömässä, ruokaa oli, mutta mautonta mössöä. Olisi käi pitänyt mennä ravintolan puolelle, mutta hinnat vaan hirvitti.
Tänään kävin kuvaamassa ruusuja arboretumissa, sain Oikolukijalta kyydin. Koko joukko kansalaisia olivat saaneet saman ajatuksen, toiset taas ottivat nurmikolla aurinkoa ja uivat,tai lukivat kirjaa, kuka taas pyöräili tai harrasti sauvakävelyä. Yhteen juttuun kiinnitin huomiota. Naisiin, jotka ulkoiluttivat läheisessä sairaalassa olevia omaisiaan, ja isoäiteihin tyttärien ja lastenlasten kanssa. Siis missä miehet? Kalevan kisoissa tai muissa jaloissa puuhissa?
Hetken istuimme penkillä Pyhäjärven rannalla, nauttien auringon kilosta järven pinnalla ja antaen leppeän tuulen puhallella ympärillä.
Illalla laitoin ruuaksi perunoita, valkosoosia ja kananmunia. Silliä lisäksi, vaikka en saisi sitä syödäkään.
Katsoin Teemalta Varkaitten paratiisin. Olisikohan juttu ollut vähän tylsä vai olenko minä muuttunut tylsäksi?
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.