Keräilen kaikkea mahdollista.Esmerkiksi kermakkoja ja sokerikkoja. En edes tiedä montako niitä oikein on pitäisi vissiin laskea. Kaiken keräämisestä ja tallentamisesta on se seuraus, että joka paikka on täynnä tavaraa. Pitäisi varmaan hommata kartano, mihin tavarat tallettaisi. Tässä lottovoittoa odotellessa yritän aina välillä järjestellä ja siivota paikkoja, mutta kun en millään raskisi luopua lehdistäkään.
Kirjoja en edes lainaa muille kuin lapsilleni, en sen jälkeen kun muuan kirja katosi sille tielleen. Oli muuten nimeltään 'Täältä ikuisuuteen', hah, sinne liekin kadonnut. Siitä on aikaa jo - vuosia, vuosia ja aina vaan muistan. No minä, ikävä kyllä olen pitkävihainen ihminen ja tiedän se on synti ja häpeä.
Tällä kertaa siivoussessio kompastui valokuvaamiseen. Mutta mitäs tässä hätiä mitiä, kyllä perikunta huolehtii.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.