Ovikello kilahti. Oven takana seisoi yläkerran teini kukan kanssa. Pyysi anteeksi häiriötä.  Anteeksi annettu.

Hetkeä aikaisemmin kuulimme kova äänistä keskustelua. Ilmeisesti teini ei olisi halunnut kukkansa kanssa tulla, mutta tuli kuitenkin.

Sitä kyllä ihmettelin, kun mies kertoi, että hissistä tuli poika kaljapullo kädessä ja puhelin korvalla ja sylkäisi siihen aulan lattialle. Mies oli komentanut siivoamaan pois ja kaveri oli ollut ihmeissään, että mitä, mitä, ei mulla oo mitään millä pyyhkiä ja lopulta pyyhkäissyt käteensä ja käden housunpunttiin. Räkiikö ne lapsoset kotonaankin? Ihan mihin sattuu? Muutenkin jaksan ihmetellä sitä, että jotkut käyttäytyy kerrostalon portaikossa ja pihassa, niinkuin olisivat kaatopaikalla tai missä nyt voisi sotkea paikat. Kysyin kerran yhdeltä nuorelta, jonka tiesin asuvan omakotitalossa, että sopiiko minun tulla ajeleen polkupyörällä  vastavuoroisesti heidän nurmikolle. Ei kuulemma sopinut. Huomautin tämän pihan ja nurmikon olevan meidän asukkaiden kotipiha, johon poika, mutta täähän on kerrostalo.

Minusta kerrostalossa pitää asua kaikenikäisiä, lapsia ja vanhempia immeisiä. Vauvasta vaariin.

Jep. Olinhan sitä kerran nuori minäkin. Tosin taisin hypätä lastenhuoneesta lastenhuoneeseen.

Päivä oli aurinkoinen pakkaspäivä.