Sade ropistelee ikkunaan. On yö. Oikeastaan minun pitäisi lopettaa tämä yö kukkuminen, monestakin eri syystä. Pääsisin reippaammin aamulla ylös ja ei tarvis korjailla kirjoitusvirheitään pitkin päivää, sieltä ja täältä. Toisaalta taas - (!) mä oon päättänyt viis veisata kaikenmaailman pilkkusäännöistä. Kirjoitan mitä kirjoitan, ihan omaksi huviksi. Ja jos joku muukin jaksaa lukea, niin hyvä ( ja hienoa jos vielä joku kommentoikin).On nimittäin liian vähän aikaa ottaa joka pikku juttu huomioon. Väliin kyllä tuntuu, että aikansa voi hukata milloin mihinkin tyhjään, kuten minä tänään lukiessani yhden kotimaisen dekkarin. En sano kenen juttu oli, mutta ei siinä oikein tapahtunut mitään ja se mitä tapahtui, oli käsittämättömän sekavaa. Sisulla sen luin loppuun asti. Tässä on jostain aikoinaan saanut päähänsä, ettei kirjaa saa jättää kesken, ja elää toivossa, jos se jotenkin siitä ykskaks hyväksi muuttuisi. Päälle sitten tutustuikin tulevan syksyn tarjontaan lehden sivuilla. Ei sillä minä taidan suurelta osin raahustaa pari vuotta jäljessä trendeistä. Liekö tuosta mitään haittaa. Jos ostan pari vuotta sitten ilmestyneen kirjan, sehän on jo puoli-ilmainen tai sen saa kirjastosta ilman varauksia, noin vaan hyllystä.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.