Minä myönnän, syksy se on. Ulkona on juuri menossa myrskyisä sadekohtaus, aamulla vielä paistoi. Syksy on yltäkylläinen vuodenaika, värejä, satoa eri muodoissaan.Vielä voi tulla intiaanikesä. Muistissani on muuan kirjastoreissuni vuosien takaa, syyskuuta se oli.Päätin lähteä kävellen pääkirjastoon. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, kertakaikkisen hienoa kulkea pitkin harjun kuntoreittejä viiden kilometri matka. Männyt tuoksui kuumaa kesäpäivää, perhoset lenteli. Jostain kuului lasten huutoja ja naurua. Takaisin tulokin oli yhtä mukavaa, vaikka olinkin taas langennut kiusaukseen lainata pino kirjoja ja ne mokomat painoivat.Kotona odotti mies, lapset olivat ulkona auringon lämmöstä nauttimassa. Kahvimuki käteen, nojatuoliin istumaan ja se kirjapino viereen.Toinen päivä vielä kauempaa, alaluokilta. Upea syyspäivä, sininen järvi valkoisia tyrskyjä (tuuli?). Koululuokka oli tuotu uimaan. Kuului naurua, huutoja, polskintaa vedessä, kiljaisuja. Vain minä ja yksi poika oltiin rannalla. Ja opettaja, joka yritti pitää laumaansa silmällä. En muista pojan syytä rannalla oloon. Minulla ei ollut uimapukua. Miksi, sitä en muista, mutta sen katkeruuden muistan, toisten iloa katsellessa.
Murusta tuli timanttien omistaja lehden oston kylkiäisenä. Siinä ovat rrubiini, saviiri, marakdi ja timantti. Kuulemma, lempisormus on se timantti ja sitten sormukset otetaan pois kädestä, kun käsiä pestään.
Koetetaan kestää, kuin mies, ei vaan nainen, nehän se yleensä kestää yhtä jos toistakin. Ja vältellään kaikenmaailman Audi-miehiä.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.